Viimeisiä viedään!

Jäljellä on siis yksi kokonainen päivä! Olo on aivan sekava molemmilla ja viimeinen viikko on nukuttu todella huonosti. Olemme valvoneet aamuun noin kuuteen tai seitsemään ja heräilty on sitten kolmen-neljän aikoihin päivällä. Jännitys on siis aivan sanoinkuvailematon. Paljon tässä ei ole tullut tehtyä, mutta jotain pientä kuitenkin.

Eräänä päivänä (en muista milloin) vietimme huippukivan eläinpäivän. Ajelimme koko päivän tuktukilla ja kävimme tervehtimässä tiikereitä (pienen pieniä ja isoja), käärmeitä, ötököitä ja norsuja. Kuvia on päivältä todella paljon, mutta valitettavasti olen väsynyt ja jätän ne nyt lataamatta. Päivästä voin kyllä sen verran mainita, että jokainen paikka oli vierailemisen arvoinen, mutta kiitos tiikereiden, päiväbudjetti nousi ihan huippulukemiin. 

Kävimme myös viimeisinä päivinä Chiang Maissa teettämässä Jonskulle puvun ja minulle mekon. Tulokset olivat oikein tyydyttäviä, vaikka itse jouduin pariinkin otteeseen puvustani kitisemään. Viimeisellä viikolla tuli myös ostettua vaatteita aivan kasakaupalla. Jonskulle ostettiin varmaan lähemmäs 10 t-paitaa ja melkein sama määrä housuja ja itse ostostelin sitten vähän kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Rinkat ovat siis täynnä ja tavarat eivät mahdu. Saa nähdä miten käy. Ja voisinpa tässä nyt suutuspäissäni vielä lisätä tähän, että kiitos AirBerlinin ja todella töykeän asiakaspalvelun, emme tiedä miten kuljetamme Jonskun kitaran ja uudet pukumme kotiin! Jostakin kumman syystä, kun nuo AirBerliinin koneet ovat pienempiä kuin kaikkien muiden lentoyhtiöiden (?).

Viime yö nukuttiin taas vaihteeksi junassa ja siirtyminen Chiang Maista Bangkokiin sujui oikein mukavasti. Tänään ei olla tehty mitään ja nyt alkaa olla pimeää, joten luultavasti tänään tulee vain syötyä. Paitsi katsottiinhan me tänään leffa, kun asutaan nyt todella luksus-luksus kämpässä ja meillä on DVD-soitin. Asutaan siis Rambuttrilla (Khaosanin viereinen katu) ja täältä löytyi ihan kohtuu hintainen (1250b eli n.30e) siisti huone wi-fillä ja ilmastoinilla. Elokuva (The social network) ostettiin kadulta kahden ja puolen euron hintaan. Kova hinta piraattielokuvasta, mutta menköön. 

Ja tuo kaikki edellinen on ajatuksia eiliseltä ja tämän päivän  voi tiivistää yhteen sanaan: EEEIIIIIIIIIIII!!!!!!!!

Eli siis nyt jännittää, pelottaa, odottaa, kaipaa ja vihaa. Kohta pitäisi jo herätä ja lähteä kentälle ja sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä nukkua ja levätä. Kuinkahan käy. Jonsku tossa viekussa jo vähän veteleekin unta palloon, mutta minä vaan funtsailen huomisia kenttäsekoiluja (olemme siis TAAS olleet liian pitkään viisumillamme) ja vähän tietty mietityttää, että onko kaikki nyt ostettu ja paljonko tämän päivän HULLUISTA shoppailuista tulikaan lisäkiloja. 

Tänään siis tuli käytettyä varmaan reilu sata euroa ostosteluun (sisältää tosin myös ruokailut) ja nyt on suhteellisen itsetyytyväinen olo. Jonsku meni alkuillasta fiksaamaan rastojaan ja sillä välin itse juoksin Khaosania päästä päähän ja heitin aina ostokset Jonskulle kadun puoleen väliin. Toisinaan Jonsku myös antoi seuraavalle kierrokselle ohjeita kuten: "Aijoo ****llekin tarvii viedä tuliaisia, osta jotain!". Ja sitten hikihatussa keksin mitä mielenkiintoisimpia tuliaisia ihmisille. Nauttikaa siis!

Iltapalaksi nautimme viimeisen illan kunniaksi BurgerKingin mainiot mätöt take awayna hotellihuoneella ja katselimme Khaosanilta ostettua piraattileffaa (tällä kertaa kyseessä Disneyn Prinsessa ja sammakko). Voi muutenn sanoa, että kun on viisi kuukautta syönyt joka päivä ulkona, ei se enää tunnu kovin juhlavalta tai hienolta. Mielummin sitä vaan käpertyy yhdessä peiton alle pohtimaan, mikä on ollut kivaa ja miltä nyt tuntuu. 

Ja miltä nyt tuntuu, kun ajattelee menneitä kuukausia? Fiilis on kuin voittajalla! Itselläni ainakin oli omat epäilykseni omasta mielenterveydestäni ja fyysisestä kunnostani ja nyt voin sanoa, että jos ne eivät tällä reissulla ole parantuneet niin eivät ne ole huonontuneetkaan. Itse koen ainakin ylittäneeni itseni ja voin suoraan sanoa, että olen ylpeä niin itsestäni kuin aivan mahtavasta matkaseurastanikin. En tiedä kenen muun kanssa olisin kestänyt viisi kuukautta joka ikinen päivä yhdessä. Meillekin se oli välillä rankkaa, mutta yllättävän hyvin selvisimme. 

Nyt voisin vielä tämän jäätävän vuodatuksen loppuun kiittää kaikkia heitä, jotka ovat meitä reissun aikana tukeneet ja jotka ovat tätä hassun hauskaa blogia lukeneet. SUURI KIITOS JA KUMARRUS!

- Emma

PS. Älkää kuitenkaan huoliko! Tämä ei todennäköisesti ole blogin viimeinen merkintä. Yöstä on tulossa pitkä ja paljon on vielä kerrottavaa, joten saa nähdä paljonko jaksan kirjoittaa. 

Matkaväsymys iskee!

Aikaa on taas viimeisestä päivityksestä kulunut, mutta paljoakaan ei ole tapahtunut. Nyt, kun reissua on enää alle kaksi viikkoa jäljellä, on molempiin matkalaisiin iskenyt todella voimakas väsymys ja laiskuus. Päivät menevät pitkälti pötkötellessä, leffassa tai kaupoilla. Päivittäin puhumme siitä, mitä teemme ensimmäisenä, kun pääsemme kotiin. Molemmat kaipaamme suunnattomasti sitä helppoutta, jonka kotiutuminen  tuo tullessaan. Totta kai on hetkiä, kun ei tahtoisi lähteä, mutta yhdessä on selviydytty alkureissun koti-ikävistä ja nyt kotiinpaluun peloista ja jännityksestä.

Täysin emme kuitenkaan ole viimeisiä lomapäiviämme saaneet rentoutua. Ikävien viisumisotkujen takia, jouduimme käymään maanantaina melko rasittavalla ja väsyttävällä visarunilla Burmassa. Kokemuksena matka oli aivan mahtava, mutta edellisen illan (YÖN) MM-kisat vaativat veronsa ja lähes samoilla silmillä reissulle lähdettiin. Yhden selkävammaisen ja yhden häntäluuvaimmaisen matkustaminen minibussissa 8h ei ole koskaan kivaa. Alkumatkasta saatiin vähän nukuttua, mutta hereillä ollessamme ärräpäät lentelivät. Burman puolella ehdittiin pyörähtämään tunnin verran, ja suurin osa ajasta kului immigrationissa. Hienointa reissussa oli saada Myanmarin leimat passiin. Ja ne haetut pidennykset viisumiin.

Ostoksia on tehty viimeisen viikon aikana niin paljon, että eilen laskeskeltiin, että uusi rinkka tai matkalaukku täytyy ostaa jo täältä Chiang Maista tai muuten ei saada kamoja edes Bangkokiin saati kotiin asti. Olemme myös suunnitelleet, että joku sateinen ilta, kun ei enää jakseta shoppailla ja kaikki South Parkit on katsottu kahdesti,  voisimme kirjoittaa pientä (tai suurta) top-listaa parhaista paikoista, majapaikoista ja ruokapaikoista ynnä muusta tärkeästä. Eli sitä sateista iltaa odotellessa (ja kiitos sadekauden alun sitä iltaa ei ehkä tarvitse odottaa niin kovin kauaa).

Paljon terveisiä kaikille ja kotijoukot huomio! Kohta nähdään!

- Emma

Todisteita löytyy!

Kävin manikyyrissa taas vaihteeksi

Jonsku nakkikioskilla

Lisko juoksenteli ravintolan kaiteella

Melkein reissun pahin ruoka

Vähän piti suihkua virittää

Bangkokista Chiang Maihin

Taas on Bangkokissa pyöritty oikein olan takaa. Mukava, mutta ruuhkainen kaupunki. Tällä kertaa tiimissä vahvistuksena olivat mukana Tiia ja Chris, mistä suurkiitos heille. Me Emman kanssa pääsimme leikkimään matkaoppaita enemmän ja vähemmän onnistuneilla kierroksilla, mutta kaikilla oli hauskaa ja sekös tietenkin tärkeintä.

Ensimmäisenä iltana kävimme Banyan tree -hotellissa ihmettelemässä maisemia 62. kerroksen korkeudesta. Vähän oli orpo olo, koska ei ole reissulla farkut kauheasti jalassa pyörineet, sanomattakaan oikeat kengät. Pukukoodiin piti silti nöyrtyä. Maisemat olivat huikeat, mutta jostain syystä uskollinen pokkarimme päätti hukata ne kuvat mitä sieltä napsittiin. Korkeuksista matkasimme taksilla Nanasiin, jonka maineesta kertoo jotain se, että vasta kolmas taksikuski suostui meidät sinne heittämään. Bangkokin todellista sielua etsimme, yllätys yllätys, Ping-Pong showsta, joka tällä kertaa olikin hieman erilainen. Jollain tavalla kesympi, mutta silti ihan hauska. Vinkkinä tuleville Bangkokin matkaajille: se kadunkulman rähjäinen TukTuk - kuski tietää aina missä on paras meno. Vastuu on kuitenkin teillä, hyvät lukijat, koska siinä samassa kulmassa voi seistä myös yksi niistä TukTukeista, jotka maksavat roimasti tavallista enemmän. Aina kannattaa hetki jutella ennen kyytiin hyppäämistä ja samalla hieman haistella, koska varsinkin viikonloppuisin työ ja huvi silloin tällöin yhdistyvät viskin merkeissä.

Seuraava päivä vietettiin shoppailemalla, koska Tiian ja Chrisin kotimatka lähestyi ja hintataso on Bangkokissa kuitenkin vielä hieman kotimaata alhaisempi. Illalla Tiia ja Chris menivät hierojalle, jonka aikana kehitimme heille yllätyksen. Hieronnan jälkeen syötiin ötököitä - heinäsirkkoja, kokonaisia pikkusammakoita ja vaikka mitä muita herkkuja. Tiia ei pahemmin ötököistä välittänyt, mutta Chris söi hyvällä ruokahalulla ja valehteli vielä melko vakuuttavasti niiden olleen hyviä. Viimeinen yhteinen päivä vietettiin erillään, koska Tiia ja Chris halusivat mennä katselemaan temppeleitä ja muita joissa olemme käyneet jo aiemmin. Me Emman kanssa menimme katsomaan Fast & Furious 5 -leffan ensi-iltaa IMAXissa. Voi jestas että voi olla iso screeni ja hyvät äänet. Sitä voi oikeasti sanoa jo elokuvakokemukseksi. Väitän, että jokainen elokuvista pitävä äijä suostuisi lähtemään tytön mukana katsomaan Sinkkuelämää-leffoja, jos ne näytettäisiin IMAXissa.

Illalla kävimme vielä syömässä illallista yhdessä ja sen jälkeen Tiia ja Chris lähtivät kotiin. Meillä oli seuraavaksi aamuksi varattu bussiliput Kambodzaan, mutta minun pari päivää itänyt flunssani iski yöllä täydellä teholla ja kun aamulla seitsemän aikaan olisi pitänyt lähteä ei ollut enää toivoakaan. Siirsimme lippuja seuraavaan aamuun, johon mennessä Emmakin oli jo sairastunut niin kovasti, että emme edes harkinneet lähtöä. Päätimme parantua rauhassa, ja katsoa sitten mitä tehdään. Toissapäivänä parannuimme ja ostimme liput yöjunaan Bangkokista Chiang Maihin.

Junamatka kesti hieman odotettua pidempään. Meidän piti saapua klo. 9.45 aamulla Chiang Maihin, mutta edelleen klo. 11.00 istuimme ravintolavaunussa kolmannen kahvikupillisen kanssa ihmettelemässä, mistä kiikastaa. Piakkoin tämän jälkeen selvisi, että raiteilla oli tulva. Jouduimme vaihtamaan junaa keskellä viidakkoa ja pääsimme kävelyvauhtia tulvan yli saapuaksemme perille vajaa kuusi tuntia myöhässä. Jostain syystä ei edes harmittanut, vaikka toiseen junaan noustessa shortsit repesivätkin lähes kahtia. Nolo kuva alla.

Nyt asumme erään kanadalaisen herrasmiehen pitämässä majatalossa erittäin sopuisaan kuuden euron hintaan. Huone on iso ja siisti ja hintaan kuuluu wifi ja pullovedet. Tänään otimme aamulla skootterin lainaan ja ajelimme aika lailla koko päivän katselemassa niitä ja näitä. Kävimme hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta kauppakeskuksesta ostamassa allekirjoittaneelle uudet shortsit ja nappasimme samalla matkaan hedelmiä, salaattia ja sushia ja nautimme mahtavan lounaan oman majatalon terassilla. Hyvä päivä siis, lisää näitä.

- Jonsku

Tuuletus toimii

Emma syö. Hedelmän nimeä ei tiedetä, mutta hyvää silti

Junasta olisi voinut kalastaa

Nokosilla junassa

Junan hytti

Tuli hieman kiire kuvaan kameran itselaukaisimen vuoksi, sen takia huono laatu

Ja juna kulkee vaan.. (paitsi jos tulee tulva)

Tiia ja Chris

Pieni tulva raiteilla

Kalavalheita Koh Changilla

Vappu sujui meillä oikein mallikkaasti. Vappuaattona juhlimme ja saunoimme suomalaisella kokoonpanolla. Itse menin nukkumaan nopeasti puolen yön jälkeen, mutta kovimmat jaksoivat valvoa sinne auringonnousuun asti. Vappupäivänä olikin vuorossa perinteinen vappulounas, tänä vuonna vähän vähemmän perinteikkäästi Skypen välityksellä. Oltiin tosin vain vappulounaan vierailevina tähtinä ja vähän jäi harmittamaan, että ei päässyt kunnolla osallistumaan.

Eilen olikin vuorossa kauan odotettu kalastusreissu! Aamusta lähdimme kolmentoista hengen kokoonpanolla satamaan ja sieltä löytyi meidän porukalla vuokraama vene. Vene oli oikein kelpoinen ja tilaa riitti ja miehistö oli todella mukava, jos laskuista jätetään ulos yksi beatboxaava kummajainen. Retki kesti lähes koko päivän ja ruoat sisältyivät hintaan. 

Kaloja oli mukava narrata auringon paahteessa ja kyllähän niitä sieltä muutama nousikin. Itse nostin meistä kahdesta ensimmäisenä kalan ja se oli melko mitätön snapperi. Toiselta kalastuspisteeltä nousikin sitten molemmilla pari barrakudaa. Ja sanoi Jonsku mitä tahansa, niin kyllä niiden kanssa sai hetken tapella ennen kuin ne sinne veneeseen sai! Viimeinen saalis meillä olikin yhteinen, se siis kalastettiin Jonskun ongella (Jonskun ollessa uimassa) ja minä vedin sen ylös. Tämä viimeinen olikin ehkä kaikkein kummallisin saalis, myrkyllinen ankerias/merikäärme, ja siihen ei kukaan edes miehistöstä koskenut vaan siima leikattiin poikki ja kaikki koukut ja painot menivät ankeriaan seurana pohjaan. 

Uiminen oli myös reissun huippuhetkiä. Merivesi oli lämmintä ja veneestä pääsi hyppimään veteen. Itse tosin taas nössöilin ja hypin vaan kaiteelta, kun muut huimapäät kiipesivät veneen katolle ja tekivät toinen toistaan hurjempia temppuja. Veneessä oli myös snorklausvälineet, mutta emme menneet riutoille, joten mitään nähtävää ei ollut. 

Illan hämärtyessä hiivimme sitten takaisin kämpille ja sauna lämpiämään. Saunomisen ja lepäilyn jälk

een lähdimme sitten iltapalalle kahden suomalaisen kanssa, ja kiitos heidän, nautimme reissun ehdottomasti parhaan kala-aterian.

Tänään muutamme taas vaihteeksi takaisin Bangkokiin ja siellä sitten seuraavat pari päivää!

- Emma

Kalareissun vene

Aamuväsyneet matkalla kalastamaan

Ensimmäiset kalat - isoin kala on Emman snapperi

Toinen saalis oli hankala barracuda

Hypittiin veneestä

Emman ensimmäinen kala oli snapperi

Jonsku dataa

Lounas veneellä oli herkullinen!

Kalastusporukka

Vappulounaan maisemaa

Iljettävä merikäärme

Pari barracudaa

Meidän vappulounas

Koh Chang

Hetki siitä on taas vierähtänyt edellisestä tarinasta, ollaan keskitytty lomailuun ja sen ytimeen, eli olemiseen tekemättä yhtään mitään. Matka Bangkokista Koh Changille meni näppärästi ja Changilla otimme suunnaksi sen kuuluisan backpacker-alueen nimeltään Lonely Beach. Kuuluisuus ei tule yksin, joten rauhaa tai hiljaisuutta ei sieltä kannata näinä päivinä enää etsiä. Pari yötä kituutettiin bambumajassa hintaan 7€ yössä ja sen jälkeen sai riittää ja muutimme pari kilometriä pohjoiseen erään suomalaisen pitämään resorttiin. Täällä kelpaa löhöillä, on uima-allasta ja jopa jääkaappi huoneessa. Pisteenä I:n päällä tarjolla on vielä joitain kotimaisia herkkuja, kuten makaronilaatikkoa ja hernesoppaa.

Tämä on siis niin sanottu kuvapäivitys, koska ei kukaan jaksa lukea miten toiset ovat vaan löhöilleet.

Hyvää vappua,

Jonsku

Bang Bao, Koh Chang

Lonely Beach, Koh Chang

Lonely Beach, Koh Chang

Emmahan se siellä hiiviskelee

Lähdössä viettämään Jonskun synttäreitä Bangkokissa

Nuudelikeittoa laivassa

Mu Ko Chang, luonnonpuistomaisemaa

Asiallisen siisti auringonlasku, Lonely Beach

Jonskun synttäriaamu

Synttäri-ilta

Koh Chang

Majoja, joissa asuimme Lonely Beachilla

Luksusbussi

One night in Bangkok

Phuketista poistuimme 20.4 illalla. Otimme yöbussin Bangkokiin ja liput maksoivat VIP-bussissa noin 950 bahtia per nenä. Vähän reilu 12 tunnin bussimatka sujui itsellä mukavasti nukkuessa kun taas Jonsku tuskaili hereillä melkein koko ajan. Alkumatkasta meille näytettiin jotain ikivanhaa jenkkien toimintaelokuvaa (dubattuna thaiksi), mutta elokuvan puolenvälin paikkeilla leffa pistettiin poikki ja valot sammutettiin. Tekemistä ei siis Jonskulla hirveästi ollut.

Perille Bangkokkin saavuimme aamulla seitsemän jälkeen ja tarkoituksena oli jatkaa suoraan Koh Changille, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä päätimme jäädä muutamaksi päiväksi Bangkokiin pyörimään ja juhlimaan Jonskun tulevia synttäreitä. Otimme taksin bussiasemalta Khaosan roadille ja löysimme majoituksen nopeasti. Haimme kadulta vähän välipalaa ja menimme kaivatuille unille. Nukuimmekin melkein auringonlaskuun asti ja herättyämme lähdimme syömään. Ruokailun jälkeen oli vuorossa thai-hieronta.

Thai-hieronta on jotain aivan muuta kuin balilainen. Hieronta oli rusauttelua ja paiskomista ja itsellä ei ollut itku kaukana, kun sattui niin pirusti. Hieronnan jälkeen olo oli kuitenkin mainio ja varsinkin Jonskun selälle hieronta teki todella hyvää. Ilta kuluikin loppuun mukavasti syödessä ja jutellessa.

Eilinen päivä meni pitkälti hotellilla, mitä nyt itse kävin kaupungilla vähän juoksentelemassa synttärijärjestelyjä. Illalla päätimme kuitenkin lähteä leffaan ja menimme Siam Paragoniin katsomaan Source Coden. Elokuva oli molempien ennakko-odotusten vastaisesti oikein hyvä. Elokuvan jälkeen Jonsku kaivoi jostakin kaksi suomalaista kundia minun ollessa puuteroimassa nenääni. Saimme jaettua taksin Khaosanille ja saimme kulut jaettua.

Tänään ollaan aamusta alkaen juhlittu Jonskun synttäreitä. Aamu alkoi kynttilöiden puhaltelulla 7-elevenin munkkirinkelistä ja jatkui lahjojen availuun. Aamupala syötiin myös sängyssä ja sitten olikin vuorossa pientä hemmottelua fish spassa. Päivällä ripottelikin hieman vettä, joten synttärit jatkuivat mukavasti leffoja katsellessa ja löhöillessä. Kävimme tosin ostamassa Jonskulle farkut ja minulle jotkut säädyllisen näköiset kengät (vaaleanpunaiset flipflopit eivät taida sisältyä käsitteeseen pukukoodi), jotta iltasuunnitelmamme voisivat toteutua.

Illalla oli vuorossa sky-baari kahden suomalaisen kanssa, joista toisella oli myös synttärit. Pojat ottivat kaikki tarjouksen, jossa tunnin aikana saa juoda niin paljon kuin ehtii/jaksaa ja itse olin tyytyväinen yhteen mojitoon. Oli mahtava tunne istua valaistun Bangkokin yllä ja maistella toinen toistaan hienompia drinkkejä.

Ilta jatkui mäkkärin kautta katsomaan pingpong-show’ta ja huh huh… Itseä jännitti alkuun ihan kamalasti, kun en oikein tiennyt, että mitä odottaa. Esitystä voisi kuvailla mielenkiintoiseksi ja vähän koomiseksikin, mutta en kerro tässä siitä enempää, koska blogin lukijakuntaan kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä. Kiinnostuneille aiheesta lisää löytyy varmasti googlesta tai meille voi laittaa sähköpostia asiaan tai asiattomaan liityen. Lopulta, kun selvisimme ehjin nahoin ulos ja takaisin Khaosanille, olin tyytyväinen, että menimme.

Khaosanilla kävimme vielä juomassa yhdet ja sitten olikin aika palata takaisin hotellille. Jonsku kävi vielä ostamassa 7-elevenistä vähän yöpalaa meille ja itse sain seurata lähietäisyydeltä ladyboiden kiivasta sanaharkkaa, joka Jonskun tullessa ulos kaupasta, muuttui fyysiseksi. Katselimme vierestä, kun erästä lyötiin kaljapullolla päähän ja toisen käteen osunut lasinsiru repi usean sentin syvyisen haavan hauiksen kohdalle. Lopulta emme enää jaksaneet seurata tilannetta, joka ei tuntunut päättyvän, joten lähdimme huoneelle.

Tänä aamuna meidän oli tarkoitus suunnata Changille, mutta päätimme jäädä Bangkokiin vielä yhdeksi päiväksi ja huomenna olisi sitten vuorossa Koh Chang. Tänään olemme vain pötkötelleet ja toipuneet eilisestä. Illalla Khaosanille on kuitenkin tulossa jonkun sorttinen muotinäytös ja taidan raahata Jonskun katsomaan sitä.

Kuvamateriaalia ei valitettavasti nyt ole, mutta parannamme tapamme ja pidämme taas tästä eteenpäin kameraa mukana ja menemme paikkoihin, joissa sitä saa käyttää.


- Emma

Phuket Town 19.4

Kopi Luwak, Kissanpaskakahvi. Kumma miten se todellisuus hämärtyy kun riittävästi on poissa kotoa. Himassa varmaan jäisi ajamatta 40 kilometriä kissanpaskakahvin perässä yhdessä maailman vaarallisimmista liikennekulttuureista. Siltikin, reissu oli älyttömän hauska. Aamulla vuokrasimme Ubudista skootterit ja lähdimme kauniissa auringonpaisteessa köröttelemään maaseudulle kahviplantaaseja päin ilman sen kummempaa määränpäätä aiemmin mainitun kahvin lisäksi. Tunnin verran ajeltuamme löysimme kahviplantaasin ja saimme opastetun kierroksen, jonka aikana näimme koko tuotantoprosessin kahvipapujen kasvatuksesta sivetin pökäleiksi ja siitä kahviksi. Myöhemmin saimme vielä maistaa kahdeksaa erilaista juomaa, kolmea eri kahvia, kahta eri teetä, kaakaota, Baliliasta riisiviiniä ja lopuksi viekä Arakkia, eli riisipontikkaa. Kierroksen jälkeen otimme vielä kupit Kopi Luwakia hintaan 5€/kuppi (eräs ravintola Ubudissa myy sitä 20€/kuppi), ja onhan se hyvää. Maku on multainen, maanläheinen, hieman suklainen jopa. Herkkua.

Kahvittelujen jälkeen oli sopivasti lounasaika ja päätimme reippaina ihmisinä jatkaa matkaa vielä parikymmentä kilometriä pohjoiseen Mt. Baturin, Balin suurimman tulivuoren, juurelle syömään. Tällöin kaikki alkoi menemään pieleen. Noin viisi minuuttia kahviplantaasin jälkeen jouduimme poliisin pysäyttämäksi. Ajokorttini epäkelpouden vuoksi jouduimme hieman tinkimään hinnasta, jolla matkamme saisi jatkua ja herra poliisimestarin ja minun yhteispäätöksellä hinnaksi saatiin sovittua 100000rp, eli n. 8,5€. 

Tämän jälkeen alkoi satamaan, mutta edelleenkin reippaina ihmisinä jatkoimme urheasti matkaa kunnes tuli uusi ratsia - tällä kertaa tienkäyttömaksu. Muutama seteli vaihtoi taas omistajaa ja vuori alkoi jo häämöttämään. Nälkä haittasi näköä, kuten sadekin, kunnes vihdoinkin saavuimme erittäin hienon buffet-ravintolan pihaan. 

Pienen tinkaamissession jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta (4€/hlö) ja hetken päästä olimmekin kieli pitkänä ja kuola rinnuksilla höyryävien patojen äärellä kauhomassa erinäisiä herkkuja lautasillemme. Ensimmäinen maistiainen oli karvas pettymys, kaikki ruoka oli kylmää. Ainoa kiehuva asia oli nälkäisen, pitkin päivää kusetetun suomalaisen temperamentti. Kävi ilmi, että buffetpöytään johdettiin vesihöyryä, että ruoka näyttäisi hyvältä ja että juomat maksoivat saman verran kuin ateria Ubudin ruokakojuissa. Kyllä vitutti. Kotimatka sujui Ubudiin asti hyvin, hieman sateisena tosin. 

Seuraavana päivänä vietimme viimeisiä hetkiä Indonesiassa nautiskellen oikein olan takaa. Me Jounin kanssa menimme aamupalan jälkeen köllöttelemään altaalle ja Emma meni hierontaan. Emman innoittama mekin iltasella pistäydyimme tunnin Balilaisessa hieronnassa, ja kyllä muuten isokin mies itkee kun pieni nainen rusauttaa selkää, polvea, olkapäätä taikka jotain muuta ruumiinosaa oikein tosissaan. Hyvää se kai kuitenkin tekee. Happy ending ei kuulunut hierontaamme, vaikka ilmeisesti Ubudissa se on erittäin suosittu hierontamuoto turistien keskuudessa.

Lento Denpasarista Phuketiin lähti 17.4 klo. 12.35. Suurinpiirtein kahdeksan aikaan aamulla yritimme erinäisistä paikoista saada bussilippuja kello yhdeksän linja-autoon. Sellaista varten meinaan on olemassa aikataulu. Menestys oli huono, vastauksena “Ei ole bussia, ottakaa taksi”. Lähdettiin etsimään taksia, sama lopputulos “Ei ole taksia, ottakaa pimeä auto”. Lopuksi pyysimme majatalomme isäntää soittamaan kaverilleen, joka meidät sitten muodollista ylihintaa vastaan heitti lentokentälle.

Lentokentällä kaikki sujui hyvin maastopoistumiseen asti, jolloin tullivirkailija ilmoitti meidän olleen maassa liian kauan. Olimme Indonesiassa siis tosiaan 18.3-17.4 kuukauden (30pv) viisumilla. Takahuoneessa jouduimme maksamaan 200,000rp (17€) per nenä, että pääsimme maasta pois. Huhhuh sanon mä, on se hankala maa se Indonesia matkustaa. Varsinkin Bali, enpä voi suositella juuri kenellekään. Muuta Indonesiaa toki, vaikka meininki on joka paikassa saman suuntaista.

Anyway, loppu hyvin kaikki hyvin, Thaimaasta käsin on helppo hymyillä. Täällä kaikki sujuu ja olemme juosseet viimeiset pari päivää kaiken länsimaisen perässä. Kävimme leffassa ja pyörimässä ympäri Phuket Townin, jossa nyt majailemme, suurinta ostoskeskusta. Tänään otimme aamulla julkisen bussin Patong Bachille, jossa kävimme tajunnanräjäyttävän hyvällä sushi-lounaalla ja ihmettelemässä resorttikansan temmellystä. Julkisen ja turisteille suunnatun liikenteen hintaero Thaimaassa on nykyisin melko suuri, esimerkkinä väli Phuket Town - Patong Beach, bussilla maksoi 1€/hlö edestakaisin kun taas Tuk Tuk maksaa 10€ suunta huolimatta onko kyydissä yksi vai kolme ihmistä. Valinta ei siis köyhälle ole vaikea.

Huomenna matka jatkuu kohti Bangokia jos bussiaikataulut ovat suotuisia ja siitä suuntaamme melkein suoraan nauttimaan Koh Changin biitseistä ja auringosta. 

Elämä on laiffii ja kuvat on alapuolella.

Jonsku

Patong Beach, Phuket

Emma hiipii rannalla

Riisipeltoja Ubudissa

Sushia, nam!

Ajo Monkey Forestin läpi, maisemat toimii

Kuka tulee Aasiaan ostaakseen iltalehden? Hinta 4,5€

Gili Air, Lombok

Kahvinmaistajaiset

Kuollut pallokala, Patong Beach

Mt. Batur, Bali