keskiviikko 2. helmikuuta 2011
tiistai 1. helmikuuta 2011
Nyt on kavelty
Ja kuljettu kaikilla muillakin tavoilla niin maassa, ilmassa ja vedessakin. Eilen siis mentiin vahan 'shopping' vaikkei mitaan ostettukaan. Ensin mentiin siis jokiveneella hirmuinen matka SkyTrain-asemalle, josta jatkettiin SkyTrainilla ostosparatiisiin. Ei oikein osattu sijoittaa itseamme kartalle, kun tarkoitus oli menna MBK:hon ja paadyttiinkin Central Worldiin. Huomattiin kuitenkin, etta tama pieni suunnistusvirhe oli hyvin tervetullut, kun loydettiin itsemme Helsingin kokoisesta ostoskeskuksesta.
Central World oli suunnaton jarkytys aluksi molemmille. Ei tiedetty mihin suuntaan lahtea ja joka paikassa naytti kalliilta. Paatettiin lahtea ylos, koska pelattiin eksyvamme ja ettei loydeta enaa ikina ulos. En tieda mika vaisto meidat johdatti reitillemme, mutta muutaman kymmenen minuutin hammastelyn jalkeen loysimme itsemme KFC:n edesta miettimassa kuumeisesti mennako sisaan vai ei. Paatimme pistaa budjetin paukkumaan ja turvottaa itsemme aivan sairaalloisella kanan syomisella. Mikaan ei ole koskaan maistunut yhta hyvalta ja pahalta yhta aikaa. Omatunto soimasi jalkeen pain, mutta hyvaksyimme retkahduksen. Syomisen jalkeen kavimme viela hakemassa vahan jaateloa, joka oli oikein herkkua kun Intiassa sita ei uskaltanut syoda.
Kiertelimme viela hetken Central Worldissa ja loysimme sielta kaiken, mita maa paallaan kantaa ja vahan enemmankin.
Loydettyamme ulos lahdimme taas etsimaan MBK:ta, mutta paadyimmekin pienen harhailun jalkeen Siam Paragoniin. Se oli lahes samaa tasoa kun Central World ja emme oikein enaa keksineet, mita emme olisi nahneet. Pian saimme kuitenkin tietaa, etta siella sijaitsee valtava akvaariomaailma jossakin ja paatimme etsia sen. Meilla ei kuitenkaan ollut varaa menna sinne, joten paatimme keksia jotain muuta. Jonsku keksi, etta etsisimme elokuvateatterin ja se loytyikin aivan ylimmasta kerroksesta (8. tai 9.). Menimme sitten ihmettelemaan, etta mita voisimme menna katsomaan. Yhteisymmarrys loytyi helposti ja lahdimme ostamaan lippuja elokuvaan Meet The Parents 3. Ennen elokuvan alkua meille jai noin tunti aikaa ja paatimme seikkailla hetken ostoskeskuksessa. Menimme hisseilla alas ja tulessamme samoilla hisseilla takaisin ylos paadyimme eri paikkaan (miten on mahdollista?). Teatteri oli hieno ja penkit taipuivat mukavasti lepoasentoon, kun niihin istui. Myos elokuva oli mainio. Ainut asia, mika vahan hammastytti, oli kansallislaulu, joka parahti soimaan ennen elokuvaa ja kaikki nousivat seisomaan.
Elokuvan jalkeen oli jo pimeaa ja paatimme, etta on aika palata kampille. Otimme tuktukin kadunkulmasta ja huristelimme takaisin Khaosan Roadille. Nahtiinpa siina matkalla se MBK:kin. Ei me pahasti oltu eksyksissa. Se olisi ollut seuraava ostoskeskus silla kadulla. Vahan harmitti. Ilta menikin sitten rattoisasti syodessa ja jalkoja lepuutellen.
Tanaan mentiin sitten vierailemaan China Townissa. Ensin paatettiin kavella sinne, mutta Jonskun yhteistyokyvyton vatsa esti aikeemme ja otimme matkalta tuktukin. Paastiinkin sitten napparasti perille ja ihmeteltiin aikamme kaikkia pikku katuja ja kujia. Takaisin kotiin paatimme kulkea jalan. Loysimmekin matkalta mita suurimpia toreja ja naimme niin paljon chileja, etta niilla olisi tayttanyt isommankin uima-altaan. Kavimme syomassa jossakin paikallisessa pikakuppilassa ja ruoka oli todella hyvaa ja halpaa (ja sita oli paljon!). Ruoan jalkeen jatkoimme kavelya ja ostimme parit donitsit jalkkariksi. Maksoivat 5 bahtia kappale ja olivat todella maukkaita. Vannoin, etta ostan toisen seuraavalta myyjalta, mutta seuraavaa ei koskaan tullut. Ei jaksettu kavella koko matkaa takaisin kotiin ja tultiin loppumatka tuktukilla.
Nyt on lepailty pari tuntia ja kohta lahdetaan syomaan. Tanaan ollaan eletty taas pienella budjetilla, joten saatetaan illalla hemmotella itseamme jalkahieronalla. Saa nahda kuinka kay.
Kuvia koitetaan noilta reissuilta lisata kunhan keksitaan miten.
- Emma
Central World oli suunnaton jarkytys aluksi molemmille. Ei tiedetty mihin suuntaan lahtea ja joka paikassa naytti kalliilta. Paatettiin lahtea ylos, koska pelattiin eksyvamme ja ettei loydeta enaa ikina ulos. En tieda mika vaisto meidat johdatti reitillemme, mutta muutaman kymmenen minuutin hammastelyn jalkeen loysimme itsemme KFC:n edesta miettimassa kuumeisesti mennako sisaan vai ei. Paatimme pistaa budjetin paukkumaan ja turvottaa itsemme aivan sairaalloisella kanan syomisella. Mikaan ei ole koskaan maistunut yhta hyvalta ja pahalta yhta aikaa. Omatunto soimasi jalkeen pain, mutta hyvaksyimme retkahduksen. Syomisen jalkeen kavimme viela hakemassa vahan jaateloa, joka oli oikein herkkua kun Intiassa sita ei uskaltanut syoda.
Kiertelimme viela hetken Central Worldissa ja loysimme sielta kaiken, mita maa paallaan kantaa ja vahan enemmankin.
Loydettyamme ulos lahdimme taas etsimaan MBK:ta, mutta paadyimmekin pienen harhailun jalkeen Siam Paragoniin. Se oli lahes samaa tasoa kun Central World ja emme oikein enaa keksineet, mita emme olisi nahneet. Pian saimme kuitenkin tietaa, etta siella sijaitsee valtava akvaariomaailma jossakin ja paatimme etsia sen. Meilla ei kuitenkaan ollut varaa menna sinne, joten paatimme keksia jotain muuta. Jonsku keksi, etta etsisimme elokuvateatterin ja se loytyikin aivan ylimmasta kerroksesta (8. tai 9.). Menimme sitten ihmettelemaan, etta mita voisimme menna katsomaan. Yhteisymmarrys loytyi helposti ja lahdimme ostamaan lippuja elokuvaan Meet The Parents 3. Ennen elokuvan alkua meille jai noin tunti aikaa ja paatimme seikkailla hetken ostoskeskuksessa. Menimme hisseilla alas ja tulessamme samoilla hisseilla takaisin ylos paadyimme eri paikkaan (miten on mahdollista?). Teatteri oli hieno ja penkit taipuivat mukavasti lepoasentoon, kun niihin istui. Myos elokuva oli mainio. Ainut asia, mika vahan hammastytti, oli kansallislaulu, joka parahti soimaan ennen elokuvaa ja kaikki nousivat seisomaan.
Elokuvan jalkeen oli jo pimeaa ja paatimme, etta on aika palata kampille. Otimme tuktukin kadunkulmasta ja huristelimme takaisin Khaosan Roadille. Nahtiinpa siina matkalla se MBK:kin. Ei me pahasti oltu eksyksissa. Se olisi ollut seuraava ostoskeskus silla kadulla. Vahan harmitti. Ilta menikin sitten rattoisasti syodessa ja jalkoja lepuutellen.
Tanaan mentiin sitten vierailemaan China Townissa. Ensin paatettiin kavella sinne, mutta Jonskun yhteistyokyvyton vatsa esti aikeemme ja otimme matkalta tuktukin. Paastiinkin sitten napparasti perille ja ihmeteltiin aikamme kaikkia pikku katuja ja kujia. Takaisin kotiin paatimme kulkea jalan. Loysimmekin matkalta mita suurimpia toreja ja naimme niin paljon chileja, etta niilla olisi tayttanyt isommankin uima-altaan. Kavimme syomassa jossakin paikallisessa pikakuppilassa ja ruoka oli todella hyvaa ja halpaa (ja sita oli paljon!). Ruoan jalkeen jatkoimme kavelya ja ostimme parit donitsit jalkkariksi. Maksoivat 5 bahtia kappale ja olivat todella maukkaita. Vannoin, etta ostan toisen seuraavalta myyjalta, mutta seuraavaa ei koskaan tullut. Ei jaksettu kavella koko matkaa takaisin kotiin ja tultiin loppumatka tuktukilla.
Nyt on lepailty pari tuntia ja kohta lahdetaan syomaan. Tanaan ollaan eletty taas pienella budjetilla, joten saatetaan illalla hemmotella itseamme jalkahieronalla. Saa nahda kuinka kay.
Kuvia koitetaan noilta reissuilta lisata kunhan keksitaan miten.
- Emma
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Terveisia Bangkokista
Junamatka Hospetista Bangaloreen oli pitkä ja kylmä, mutta odotusten vastaisesti saimme jopa nukuttua hieman. Alkumatkasta huvittelimme syöttämällä paikallisille sisupastilleja, jotka odotusten mukaisesti jakoivat mielipiteitä ja irvistyksiä joka suuntaan. Intialaiset junapoliisit eivät paljoa mieltä rauhoittaneet, melkein päinvastoin. Nyt Thaimaasta käsin päätimme Emman kanssa, että yksi asia mikä Intiassa häiritsi oli aseet. Myös näillä junavartijoilla oli siis konekiväärit (eikä minkäänlaista univormua), ja jonkunlainen hullunkiilto silmissä. Suomalainen on tottunut, että poliisi on ystävä, joka auttaa hädässä. Intiassa poliisi on suurin yhtenäinen mafia, luojan kiitos ei sen kanssa jouduttu kertaakaan asioimaan. Poliisin toimintatapoihin kuului esimerkiksi lahjukset (yllätys), ja jos esimerkiksi rantabaari halusi pitää juhlia yli puolenyön joutuivat he nostamaan hinnat pilviin maksaakseen vuorossa olevan poliisin hiljaiseksi.
Kun tulimme Bangaloren juna-asemalle kello oli 06.00 aamulla, eikä meillä ollut hajuakaan mistä bussi lentokentälle lähtee, vaikka sen olemassaolon tiedostimme. Sijoitimme siis taksiin ja tunnin ajan päällimmäinen asia mielessä oli, että mitä rallimaailma on tässäkin kuskissa menettänyt. Äijä polki sitä koppimopoa niin paljon, että olin varma ettei päästä lentokentälle ilman reissua autokorjaamolle, sairaalaan tai molempiin. Päästiinpä kuitenkin.
Lentokentällä löysimme Subwayn ja voi että maistui patonki hyvältä! Pelkästään sen patongin takia olisi kannattanut matkustaa 12 tuntia keksipaketin voimin ympäri etelä-intiaa. Oli se kyllä reissun tähän asti kalleinkin safka, melkein 10 euroa yhteensä. Ruokailun jälkeen aloimme metsästää lentolippuja, ja koska Intiassa ei lentokentälle Mumbain tapahtumien jälkeen pääse sisään ilman lippua, piti liput saada ulkopuolella olevista lentoyhtiöiden standeista. Tämä kävi todella helposti, ja ajateltiin osallistua joskus Amazing Raceen, koska tasan 40 minuuttia meni viimeisestä haukkauksesta patonkia siihen, että laitettiin turvavöitä kiinni koneessa Bangaloresta Mumbaihin. Laukut saimme Bangaloresta menemään suoraan Bangkokiin, joten vaihdoimme vain Mumbaissa konetta ja neljän tunnin lennon jälkeen olimme onnellisesti Bangkokissa.
Lentokentältä otettiin taksi Khaosan Roadille, entiseen travellereiden ja nykyisin pakettimatkaajien mekkaan, ja täältä hostelli lukuisten sivukatujen yhdestä sopukasta. Jouduttiin aika kauan etsimään huonetta, koska kiinalaisen uudenvuoden lähestyessä paikat ovat aika täynnä. Yöllä vedettiin vielä kunnon nuudelimätöt Pat Thaita (70snt/annos - hinnat nousussa..), ja hotellilla vaivuttiin uneen maailmanlopun väsymyksessä, mutta erittäin onnellisina.
Tänään ollaan hiivitty tässä lähistöllä vähän pällistelemässä katumarketteja ja temppeleitä ulkopuolelta, sekä ostettiin lonely planet. Huomenna alkaa kulttuuriin uppoutuminen, siitä ensi päivityksessä.
Liitteenä kuvia Hampista Intiasta ja pari myös täältä, sekä meikäläisen ulkomuoto melkein kuukauden reissun ja ämpäripesujen jälkeen. (Ensimmäinen lämmin suihku täällä Bangkokissa)
-Jonsku
perjantai 28. tammikuuta 2011
Pitkasta aikaa
Jeps, eli on siis hetki vierahtanyt siita kun viimeksi paiviteltiin. Joku tauti tuli sairastettua, veikkaan jopa etta ihan perus turistiripulia voimallisempi, koska jaksoi se melkein viikon paivat pitaa kuumetta lahes 39c-asteessa. On se kipeena olo hieman erilaista taalla isossa maailmassa, ja muutama paiva sitten kuumehoureissa totesin, etta ikava kotiin on kova. Yhdessa sitten mietittiin mika auttaisi, ja todettiin etta paras helpotus siihen olisi Shootoutin hanakokis ja Snagarin majoneesiranskikset. Koti-ikava talttui ajatuksellakin ihan mukavasti.
Nalka on siis kova, ja vaikka Intialaisesta ruoasta pidammekin, niin sen saaminen taalta Hospetista - missa nyt majailemme - on osoittautunut todella hankalaksi. Kun pahimpien tautien ja jalkitautien jalkeen, lahes viikon paaston jalkeen toissapaivana marssimme kaupungille etsimaan ruokaa, oli parin tunnin jalkeen saaliina vain ananas, hieman viinirypaleita ja kaksi tolkkia 7-uppia edelliselta milleniumilta. Loysimme tutkimusmatkalla kylla ravintolan, ja myos yhden paikan mista sai paikallista fast foodia (yleensa hyvaa ja halpaa), mutta jostain syysta meille ei tarjoiltu. Kielimuuri, veikkaan. Harmitti kylla seista siina tiskilla ostamassa ei-oota, kun kaikilla oli ymparilla suu taynna riisia ja kastiketta kuorrutettuna vittumaisella hymylla.
Eilen taas loydettiin voitaikinaa, ja ostettiin sita ihan naurettavan paljon, koska luultiin siella sisalla olevan jotain hyvaa taytetta. Ei ollut. Mutta olipahan taikinaa. Illalla tajusimme, etta koko taman prosessin hoitoon olisi mennyt 30min. antamalla motellin juoksupojalle rahaa ja kertoen mita haluaa. Teimme siis niin. Tosin ma olen pysytellyt enimmakseen siina ananaksessa, koska se on hyvaa, ja helppo teurastaa missa tahansa leathermanilla valipalaksi. Se on ihme miten jannittavaa voi ruokailu olla...
Juna lahtee 4.5h paasta Bangaloreen, ja tapamme aikaa nettikahvilassa, kun ei oikeen nyt muutakaan keksita. Menossa on paivan kuumimmat tunnit, ja olo on molemmilla suhteellisen vetamaton. Junamatka kestaa jotain 9 ja 10 tunnin valilla, ja saavumme perille Bangaloreen joskus aamuyosta. Ideana olisi luovia siella suoraan lentokentalle, ja menna etsimaan ensimmaista halpaa lentoa toistaiseksi tuntemattomaan maaranpaahan. Alkuperainen suunnitelma lentaa Saigoniin saattaa kaatua lippujen naurettavaan hintaan, joka todellisuudessa selviaa vasta sitten siella kentalla...
Lisaa tarinoita kun niita tulee vastaan,
Jonsku
P.S Budjettimatkaajan kannattaa olla valilla kipeena. Ihan vaan rahan takia.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Nyt on levon aika
Nyt ollaan sitten taalla Hampissa! Hengissa, mutta ei aivan taysissa voimissa. Tasta syysta paivittelysta onkin hetki vierehtanyt. Eli voisinkin aloittaa ihan alusta niin kaikki varmasti ymmartaa.
Tiistai iltana Jonskuun iski joku kummallinen kuumetauti, jota yritettiin hoitaa ihan omilla laakkeilla. Kuume saatiin aina muutamaksi tunniksi laskemaan, mutta vatsa ei rauhoittunut ja kuume nousi aina takaisin yli 38C. Joten keskiviikko vietettiin lahes kokonaan hotlalla ja lepailtiin. Mina tosin juoksin kaupasta vetta ja mehua ja toisinaan jopa jotain naposteltavaa. Sovittiin, etta torstaina lahdetaan jos olo sallii. Pakkasin molempien kamat valmiiksi ja laitoin kellon soimaan 5.40. Silloin viela ajatus lahdosta tuntui aika kaukaiselta haaveelta.
Torstai aamuun mennessa Jonsku oli kuitenkin pumpannut kehoonsa sellaisen maaran laakkeita, etta uskalsi lahtea reippaasti liikenteeseen vahan yli kuusi. Oltiinkiin sitten mitoitettu taas ajantarve ihan pieleen ja ensin odotettiin bussia juna-asemalle n. 30min ja juna-asemalla saimmekin odotella sitten lahemmas kolme tuntia. Asemalla odottelu saikin Jonskun olon jo aika heikoksi, mutta selvittiin tunnin junamatkasta kuitenkin ihan kunnialla. Margao olikin sitten aika kuumottava paikka ja otettiin vain aseman lahelta kallis hotelli (700rs/yo) ja potkotettiin loppu paiva. Minakaan en oikein silloin paassyt lahtemaan kaupungille kun kaikki tuijottivat todella ikavasti mihin ikina menikin, joten tyydyin osaani ja katsoin leffoja hotellilla.
Seuraavakin yo meni ihmetellessa, etta voidaanko jatkaa matkaa perjantaina. Edessa olisi kuitenkin 7h junamatka ja tahan asti Jonskun paivat olivat kuluneet sangyn ja vessan valia ravatessa ja enimmakseen nukkuessa. Laitoin kuitenkin taas heratyksen 20 vaille seitseman ja toivoin parasta. Kellon soidessa Jonsku ilmoitti, etta nyt ei pysty liikkumaan mihinkaan ja sovittiin, etta jatketaan matkaa sitten joku toinen paiva. Vahan vaille seitseman Jonsku kuitenkin paattii, etta nyt lahdetaan ja sitten hilpaistiin nopeasti juna-asemalle ja piinaava matka Hospetiin alkoi.
Itse nautin matkasta. Maisemat vaihtuivat tiuhaan ja tuuli puhalsi mukavasti avoimista ikkunoista. Jonskulle matka oli kuitenkin ikavampi, mutta onneksi meilla sentas oli suhteellisen tilava penkki, jolla Jonsku pystyi nukkumaan. Hospetista otettiin riksa Hampiin ja tultiin Hampista viela veneella joen yli toiselle puolelle etsimaan vahan halvempaa majoitusta. Nyt asutaan 300rs/yo ihan kohtalaisessa huoneessa, jossa on oma vessa. Tanaan saatiin sitten kutsuttua laakari hotellille ja se antoi Jonskulle laakkeita kuumeeseen ja vatsakipuihin. Toivottavasti olo nyt niilla paranisi ja paastaisiin joku paiva katselemaan raunioita.
-Emma
Tiistai iltana Jonskuun iski joku kummallinen kuumetauti, jota yritettiin hoitaa ihan omilla laakkeilla. Kuume saatiin aina muutamaksi tunniksi laskemaan, mutta vatsa ei rauhoittunut ja kuume nousi aina takaisin yli 38C. Joten keskiviikko vietettiin lahes kokonaan hotlalla ja lepailtiin. Mina tosin juoksin kaupasta vetta ja mehua ja toisinaan jopa jotain naposteltavaa. Sovittiin, etta torstaina lahdetaan jos olo sallii. Pakkasin molempien kamat valmiiksi ja laitoin kellon soimaan 5.40. Silloin viela ajatus lahdosta tuntui aika kaukaiselta haaveelta.
Torstai aamuun mennessa Jonsku oli kuitenkin pumpannut kehoonsa sellaisen maaran laakkeita, etta uskalsi lahtea reippaasti liikenteeseen vahan yli kuusi. Oltiinkiin sitten mitoitettu taas ajantarve ihan pieleen ja ensin odotettiin bussia juna-asemalle n. 30min ja juna-asemalla saimmekin odotella sitten lahemmas kolme tuntia. Asemalla odottelu saikin Jonskun olon jo aika heikoksi, mutta selvittiin tunnin junamatkasta kuitenkin ihan kunnialla. Margao olikin sitten aika kuumottava paikka ja otettiin vain aseman lahelta kallis hotelli (700rs/yo) ja potkotettiin loppu paiva. Minakaan en oikein silloin paassyt lahtemaan kaupungille kun kaikki tuijottivat todella ikavasti mihin ikina menikin, joten tyydyin osaani ja katsoin leffoja hotellilla.
Seuraavakin yo meni ihmetellessa, etta voidaanko jatkaa matkaa perjantaina. Edessa olisi kuitenkin 7h junamatka ja tahan asti Jonskun paivat olivat kuluneet sangyn ja vessan valia ravatessa ja enimmakseen nukkuessa. Laitoin kuitenkin taas heratyksen 20 vaille seitseman ja toivoin parasta. Kellon soidessa Jonsku ilmoitti, etta nyt ei pysty liikkumaan mihinkaan ja sovittiin, etta jatketaan matkaa sitten joku toinen paiva. Vahan vaille seitseman Jonsku kuitenkin paattii, etta nyt lahdetaan ja sitten hilpaistiin nopeasti juna-asemalle ja piinaava matka Hospetiin alkoi.
Itse nautin matkasta. Maisemat vaihtuivat tiuhaan ja tuuli puhalsi mukavasti avoimista ikkunoista. Jonskulle matka oli kuitenkin ikavampi, mutta onneksi meilla sentas oli suhteellisen tilava penkki, jolla Jonsku pystyi nukkumaan. Hospetista otettiin riksa Hampiin ja tultiin Hampista viela veneella joen yli toiselle puolelle etsimaan vahan halvempaa majoitusta. Nyt asutaan 300rs/yo ihan kohtalaisessa huoneessa, jossa on oma vessa. Tanaan saatiin sitten kutsuttua laakari hotellille ja se antoi Jonskulle laakkeita kuumeeseen ja vatsakipuihin. Toivottavasti olo nyt niilla paranisi ja paastaisiin joku paiva katselemaan raunioita.
-Emma
tiistai 18. tammikuuta 2011
Itkisitkö onnesta...
No nyt on sitten käsillä pari viimeistä päivää biitsillä ennen kuin lähdetään Hampiin. Eilen ostettiin junaliput, ja koska niitä on vaikea saada, emme yllättyneet, että saatiin liput vasta perjatain aamu-junaan. Torstaina lähdetään täältä ja mennään yöksi Margaoon, josta juna sitten aamulla lähtee klo. 07.45 Hospetiin, joka on kaupunki 12km päässä Hampin rauniokaupungista.
Edellisen päivityksen jälkeen vuokrasimme taas mopot (tällä kertaa ihan oikean prätkän - Honda Hero) ja ajelimme katsomaan Chapora Fort-nimistä linnaketta hieman etelämmässä. Oli erityisen kuuma päivä ja linnake sijaitsi korkealla kukkulan päällä, joten sinne kiipeäminen kävi melkein työstä. Kiipeäminen tosin kannatti, koska maisemat kukkulan päältä olivat todella hienot! Kiipeilyn jälkeen päätimme vielä ajaa läheiselle Morjim Beachille, joka näkyi kukkulalta ja josta on kuva liitetty, viilentämään kuumuuden rasittamia raajojamme mukavaan nousuvesiaallokkoon.
Eilen ja tänään taas ohjelmassa on ollut biitsillä grillautumista ja erittäin intensiivistä jongloorausta välillä aika isolla ja kansainväliselläkin porukalla. Ostettiinpa Emmalle omat pallotkin, ja muutaman turhautumisen hetken jälkeen homma alkaa jo sujua! Lisäksi olemme istuneet illat tiiviisti kantakuppilassamme korttia ja yatzya pelaten. Pidettiin myös mahdollisesti ensimmäinen suomalaisen musiikin ilta Arambolassa kun saatiin lupa liittää iPod ravintolan äänentoistojärjestelmään. Taidettiin soittaa aika kovalla, koska Leevi and the Leavings keräsi suomalaisia sisään oikein kadulta asti.
Täälllä kaikki menee hienosti, toivottavasti sielläkin.
-Jonsku
P.S älkää unohtako katsoa kuvia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)