sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Mahtava Mekong Thaimaan puolelta kuvattuna, taustalla Laosin demokraattinen kansantasavalta

Kuormajuhta, harvinainen indokiinalainen norsulaji

Emma

Ensimmäisen jokimatkapäivän auringonlasku

Jokilaivalla mentiin myös koskessa

Kylä Mekongin rannalla


Matkaväsymys ei tule yksin - paparazzit seuraavat

Herkkuja ruokatorilta

Tällä hetkellä lukemistossa olevaa


Emman synttärilahjoja - supermagee laukku, aamutossut ja käsintehdyt syömäpuikot (Jonsku koomassa taustalla)
Lao cocktail - makuelämys, jonka melkein mikä tahansa muu voittaa

Kuva kertoo kaiken

Tonnikala - globaali matkaeväs

Tälläisellä sitä tultiin kaksi päivää Mekongia alas

Temppeli kansallismuseon vieressä, alla jokapäiväinen night market

Viiniä, patonkia - tervetuloa Aasiaan! Emman synttäripiknik.

Epäterävä Jonsku

Emman ensihetket parikymppisenä.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Nakemiin Thaimaa

Huomenna poistutaan Laosin puolelle ja tarkoitus olisi lahtea slow boatilla kohti Luang Prabangia. Maaranpaahan saavutaan toivottavasti ylihuomenna ja silloin paivitellaan kuulumisia.

- Emma

ps. Saatiin Laosin Lonely Planet ilmaiseksi!!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Viidakkovaellusta

Nyt on urheiltu ja olo on hyvä. Oltiin tuossa kahden päivän ja yhden yön trekillä vuoristossa ja oli aivan mahtavaa. Lähdettiin keskiviikkoaamuna yhdeksän aikoihin lava-autolla vuorille ja porukkaa oli mukana meidän lisäksi kaksi opasta, kuusi itävaltalaista naista, kaksi hollantilaista, saksalainen ja espanjalainen. Autossa oli siis hieman tungosta, mutta minä onnekseni pääsin sisälle istumaan toisin kun Jonsku, joka kökötti koko puolitoistatuntisen lava-auton lavalla polvet suussa. Hengissä kuitenkin selvittiin aloituspisteelle ja heti vain suoraan metíkköön.

Matka alkoi 1100m korkeudesta, 15km Burman rajasta ja alkuun oli suhteellisen helppoa. Kuljettiin näkyvää polkua pitkin ja maasto ei eronnut ihan kauheasti suomen metsistä. Vesiputouksella nautitun lounaan jälkeen jatkoimme matkaa ja reitti alkoikin mennä jo haastavaksi. Kuljimme joen ja viidakon reunaa kivikossa ja siellä onnistuin telomaan jalkani. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja matka jatkui ylös todella jyrkkää mäkeä, jossa kulkua vaikeuttivat irtohiekka ja kuivat lehdet. Koko ajan pelotti, että putoaa vieressä odottavaan rotkoon. Polulla kun ei siis ollut leveyttä edes metriä. Selvittiin kuitenkin hengissä ja koko ensimmäinen päivä oli yhtä rankkaa vaellusta toisinaan joessa ilman kenkiä ja toisinaan lähes pystysuoria mäkiä ylös.

Iltapäivällä saavuttiin Lahu-kylään, jossa yövyimme päällikön luona. Kylä oli melko pieni ja sijaitsi keskellä viidakkoa. Käytiin heti perille päästyämme uimassa kylmässä joessa (tai siis ne kävivät, jotka olivat muistaneet ottaa uikkarit mukaan!) ja uimisen jälkeen oli vuorossa mitä maittavin illallinen. Oppaamme Pat valmisti meille herkkullisen kolmen ruokalajin illallisen ja jokainen sai enemmän kuin olisi mahaan mahtunut. Illalla oli uudenvuoden juhlat, joihin meillä oli ilo ja kunnia päästä osallistumaan. Juhlat olivat olleet käynnissä jo neljä päivää ennen meidän tuloamme ja kestäisivät vielä päivän lähtömme jälkeen. Kylän aukiolla oli pyhä puu, josta roikkui uhratun sian pää ja siinä sitten huilumusiikin tahdissa tanssittiin villisti rituaalitansseja. Kaikilla oli hauskaa, kiitos riisiviinan, jota meille tarjottiin pullokaupalla. Itse en tosin sitä myrkkyä pystynyt juomaan. Yöllä kun siirryimme lepäämään, oli meille jokaiselle varattuna tyynyt ja useita huopia kylmää vastaan. Kyläläiset jatkoivat juhlimista koko yön ja vielä seuraavana päivänäkin kun poistuimme.

Aamupalaksi oppaamme valmisti meille herkullisia 'köyhiäritareita' ja paikallista teetä. Maittavan aamu-aterian jälkeen olikin jatkettava matkaa. Toisen päivän kävely oli huomattavasti helpompi kuin edellisen, koska suurimmaksi osaksi kuljettiin alamäkeen tai tasamaata vuorten rinteillä. Näkymät olivat päätähuimaavia ja sinne olisi voinut jäädä tuijottelemaan upeita vuoria viikoiksi. Päivällisen söimme toisessa viidakkokylässä ja siellä saimme myös suuren vadillisen mehukkaita hedelmiä. Matkamme jatkui taas syömisen ja lepäilyn jälkeen ja vuorossa oli viimeinen loppurutistus ennen kotimatkaa lava-autolla. Kerran kuitenkin vietimme vielä lepotauon joen rannalla ja tällöin oppaamme valmisti meille jokaiselle matkamuitoksi kauniit bambumukit. Loppumatka kuljettiin riisipeltojen poikki ja lopulta kaikkemme antaneina saavuimme viimeiseen kylään, josta lähti lava-autokyyti takaisin Paihin.

Trekki oli upea kokemus vaikka siellä omat kommelluksensa olikin. Eilinen menikin sitten taisteluhaavoja parannellessa (lähinnä siis minun kohdallani) ja väsymyksen kanssa taistellessa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti vielä pohjoisemmassa sijaitsevaa Chiang Khongia ja siitä varmaan piakkoin siirrytään rajan yli Laosiin. Saa nähdä missä tämä neiti täyttää 20 vuotta. Vähän alkaa jo olla raihnainen olo.

Kuvia alla!

- Emma

Maisemaa

Emma ja Pat (opas)

Vesiputous

Emma tallustaa

Lahu-village

Pyhä puu

Uhratun sian pää

Kokkailua

Toisen päivän aamu

Jonsku patikoi

Pat tekee bambumukeja

Nam hedelmää!

Emma ja hiukan hutera silta

Kahvia

Jonsku riisipellon laidalla


lava-autofiilistelyä

Hedelmiä ja lounas

Viidakkoa

Illallinen

maanantai 14. helmikuuta 2011

PAInavaa asiaa

Nyt ollaan siis jo muutama päivä hengitelty vuoristoilmaa ja syöty erittäin hyvin täällä Paissa. Samana iltana kun tultiin tänne, tavattiin mukava brittipariskunta, joiden kanssa ollaan pyöritty iltaisin. Päivät ollaan kulutettu prätkällä ajoon, tällä kertaa ihan isolla pyörällä, 250cc Hondalla. Aamulla ollaan otettu ilmansuunta ja lähdetty posottamaan hissukseen ilman sen kummempaa päämäärää. Vastaan on tullut niin elefanttifarmeja kuin vesiputouksia ja nähtävää on muutenkin riittänyt joka paikassa.

Toisena iltana täällä oli suuret viidakkojuhlat puolikuun kunniaksi. Keskustasta lähti ilmainen lava-autokyyti juhlapaikalle, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä kylästä vesiputouksen läheisyydessä. Olimme aiemmin mainittujen brittien kanssa liikenteessä, ja kaikilla oli erittäin hauskaa, kunnes puolenyön jälkeen siellä alkoi kunnon reivit ja me lähdimme bilehirmuja karkuun.

Elämä täällä Paissa on erittäin rentoa, johon olemme kahden suurkaupungin jälkeen enemmän kuin tyytyväisiä. Lähes joka päivä tätä lukuun ottamatta olemme nukkuneet pitkään ja syöneet ns. farangiaamiaisen, eli kananmunia ja pekonia yms. hyvää, sekä minulle paikallista kahvia ja Emmalle teetä. Puheet siitä, että aamupala on päivän tärkein ruoka ovat ehdottomasti totta, joten suunnittelimme joku päivä syövämme kaksi aamupalaa (kuten hobitit tekevät keski-maassa) - josko se päivä vielä siitä paranisi.

Huomenna meillä ei ole enää mopoa lainassa, joten alamme suunnitella trekkiä viidakkoon. Tarjontaa ja oppaita on erittäin paljon, joten vaatii hieman päänvaivaa, että saa rahoilleen parhaan vastineen ja juuri sellaisen trekin kuin itse haluaa. Myöskään ei ole varmaa, että nukutaanko siellä viidakossa yksi vai kaksi yötä, mutta se selviää kyllä aikanaan. Trekin jälkeen - joskus lähitulevaisuudessa - nokka kohti Laosia.
Kuvia on tullut näpsittyä aivan sairaan paljon ja niiden parhaimmistoa alapuolella.

-Jonsku

P.S Hankala kirjoittaa mitään kiinnostavaa jos on suurimman osan aikaa vaan syönyt ja möllöttänyt..




Pain laakso, Mae Hong Son Province

Jouduttiin vähän isompien poikien seuraan, meidän nuhapumppu vasemmalla

Emma aloittaa mopoilun kevyesti

Emma, Jonsku, Steve, Rachel

Ajelufiilistelyä

Jonsku ja mopo (ei antanut jostain syystä kääntää kuvaa enää serverille latauksen jälkeen)

Tulishowta viidakkobileistä

Meidän asuinpaikan oma maskotti, Doo

WW2 memorial bridge, Pai

Chiang Mai Zoo

Jonsku ja vauvanorsu

Emma ja törkeän iso norsu

Gibboni

Virtahepoja

Ikivanha mutta hyväntuulinen sarvikuono

Norsut teki temppuja ruoasta

Pingviinejä

Onpahan ruma kala!