Indonesia alkaa!

Päätettiin ottaa loma loman keskellä, ja parin viikon kaupunkirällästyksen jälkeen lensimme eilen Indonesiaan Toba-järvelle viikoksi tai pariksi tekemään ei mitään. Saapuminen Indonesiaan oli mielenkiintoinen. Valvoimme koko yön ja neljän aikaan aamulla lähdimme ulos hotellista chinatownin kaduille metsästämään taksia Kuala Lumpurin bussiasemalle. Taksi löytyi suurkaupungista helposti, ja perinteisen ajetaanko mittarilla vai ei - keskustelun jälkeen pääsimme dösärille josta otimme ensimmäisen bussin lentokentälle. Muutama tunti lentokentällä ja tunti koneessa toi meidät Medaniin, jossa takki täysin auki lähdimme kyselemään suuntaa Toballe. Periaatteesta emme ottaneet taksia (taksilla mennään ainoastaan öisin, kun ei ole paikallisliikennettä) vaan saimme ohjeet paikallisbussiin, joka veisi meidät Medanin bussiterminaaliin. Ohje kuului: “Odottakaa liikennevalojen luona keltaista pakettiautoa numerolla 64”. Hetki odotettiin ja auto tuli. Bussi Toballe oli taas niitä maailmanlopun romuja, jotka eivät Suomessa pääsisi edes katsastuskeksukseen, josta johtuen neljän tunnin bussimatka venyikin yllättäen kuudeksi. Välillä työnnettiin muiden matkustajien kanssa, kun ei bussi enää lähtenytkään käyntiin, mutta kovalla uskolla perille päästiin hyvässä hengessä.

Bussimatkan jälkeen söimme päivän ensimmäisen aterian (riisiä ja vihanneksia, yllätys yllätys) samalla kun odottelimme lauttaa saarelle jolla asumme. Kello kuuden lautta lähti vain puoli tuntia myöhässä, ja tunti lautassa oli hyvä lepotauko ennen tulevia koettelemuksia. Lautalla sovimme yhden paikallisen kanssa, että hän heittää meidät skootterilla omaan paikkaansa hirveässä kaatosateessa, ja koska ei meillä kauheasti parempiakaan vaihtoehtoja pimeällä ukkosmyrskyssä ollut, niin Emma lähti edellä ja minä jäin odottamaan satamaan kyytiä. Hetken päästä kaveri haki minutkin ja nukuimme yön erittäin monen hämmästyttävän suuren hämähäkkikansalaisen kanssa perinteisessä Batak - talossa, jonka kosteusteusvauriot vaikuttivat siltä, että talo oli ennen saapumistamme nostettu järvestä.

Tänä aamuna lainasimme majapaikastamme skootteria ja lähdimme tutkimaan kylää. Pysähdyimme ihmettelemään kylän hienointa resorttia, koska siellä oli Internetti, ja puhtaasti mielenkiinnosta kysyimme hintaa (melkein 40 euroa/yö). Valittelimme köyhyyttämme, mutta jäimme aterialle, koska  paikka oli päätähuimaavan kaunis. Aterian jälkeen aloitimme hienovaraisen ja pitkän tinkimisprosessin, jonka seurauksena kirjoitan tätä edellä kuvatun paikan terassilla, jossa nyt asumme hintaan 16e/yö. Kuulostaa kalliilta, niin kuin onkin, mutta hintaan sisältyy paikan molempien uima-altaiden vapaa käyttö, aamupala, biljardipöydän käyttö, kalastusmahdollisuudet järvessä johon voi pihalta hypätä, uimahyppytelineet järveen ja viimeisenä muttei vähäisimpänä jäätävän iso huone omalla kylpyammeella, parvekkeella, satelliittitelkkarilla ja reissun tähän mennessä parhaalla sängyllä. Sesonkiaikaan tästä kaikesta massipäälliköt maksaa 80-100e/yö, lol, idiootit. Kyllä kelpaa budjettimatkaajan löhötä lomastressiä pois!

Viimeiset päivät KL:ssä tulevat alla pähkinänkuoressa, että tästä ei tule romaania.

Kävimme elokuvissa ja shoppailemassa yhtenä päivänä ja Emma sai hienoja uusia vaatteita maailman parhaaksi haukutusta ostoskeskuksesta Golden Pavilion KL:stä. Pakko sanoa että jää se meidän Jumbo hieman jalkoihin näille suuren maailman ihmeille. Päivällä kävimme myös yhdessä mailman korkeimmista rakennuksista, Menara KL:sää, jossa pääsimme 276-metrin korkeudesta ihmettelemään kaupunkia koko komeudessaan. Sinä iltana pidimme hotellin katolla sekalaisen porukan kanssa bileet. Ostimme kiinalaista “viskiä“, kokista ja hirveän säkin jäitä sekä sipsejä yms. naposteltavaa ja tansimme Leevi and the Leavingsin säestäessä aamuun asti.

Seuraavana päivänä tapasimme erittäin mukavat Suomalaiset - Heikin ja Henkan, joiden kanssa vietimme loppuajan KL:sää. Ensimmäisenä päivänä kävimme taas keskustassa pyörimässä, jossa syötiin !mäkkärissä! ja illalla lähdimme oikealle klubille ensimmäistä kertaa reissun aikana. Ei tarvitse mennä heti uudestaan, koska pelkkä sisäänpääsymaksu hakkasi budjetin melkein hengiltä. Hauska ilta oli yhtä kaikki. Aamulla lähdimme monoraililla kansallismuseoon, josta matka jatkui illalla keskustaan ajatuksena ottaa valokuvia pimeässä valaistuista rakennuksista. Jopa meidän pikkupokkarilla otetuista kuvista tuli hienoja. Sinä päivänä käveltiin varmaankin parikytä kilometriä sandaaleilla - jalat alkavat vasta nyt toipumaan.

Näin pääsemmenkin tämänkertaisen kertomuksen alkuun. Joka päivä tapahtuu niin paljon asiaa, ettei kaikkea millään saa puettua sanoiksi blogia varten, mutta yritys on kova. Nyt me vietetään viikko palmun alla tekemättä yhtään mitään. Ehkä vähän uidaan ja mä yritän epätoivoisesti opetella soittamaan kitaraa. Ensin  tosin pitäisi oppia virittämään se kunnolla… Kuvia alla.

-Jonsku

Petronas Towers ylhäältäpäin

Malesialainen pikaruoka - nuudelikeitto kalapullilla. Hyvää ja halpaa.

Menara KL

Kansallismuseosta

Oriental hotel KL

Yksi KL:än monista suihkulähteistä

Emma lepuuttaa jalkoja kävelyn jälkeen

Twin towers illalla

Twin towers illalla 2

Jonkun köyhän ainoa uima-allas. Kuva Menara KL:stä

Gotham city?

Emman uudet hienot vaatteet

Heikki, Henkka, Emma ja Jonsku

Jonsku opettelee puiston muiden oleskelijoiden tapoja

Kulmanoja

Lentokenttäfiilistelyä

Nyt mennään tunteella

Aikaa on taas vierähtänyt ja paljon on ehtinyt tapahtua. Seuraava päivä keilailun jälkeen meni pitkälti lepäillessä ja kirjoja lueskellessa. Paljon ei todellakaan tullut tehtyä. 10.3 ryhdistäydyttiin ja käytiin kaupoilla ja Lao National Museumissa. Museo oli molemmille pienoin pettymys, koska eniten siis odotettiin ilmastointia, jota museossa ei ollut. Museo oli muutenkin pieni ja historian kerronta melko suppeaa. Enimmäkseen seinillä oli kuvia ja lasikaapeissa  kiviä ja tarinat oli jätetty kertomatta.

Museon jälkeen päivä jatkui musiikkikauppaan, josta mukaan tarttui kaunis sininen akustinen kitara. Kumpikaanhan meistä ei soita kitaraa, mutta nyt on hyvää aikaa opetella. Jonsku on asiaan paneutunut enemmän, mutta kyllä minäkin saan välillä rämpytellä. Hintaa kitaralle laukkuineen ja plektroineen kertyi n. 60e, mikä on meidän mielestämme ihan suhteellisen edullista.

Iltaa vietimmekin sitten hyvin mielenkiintoisella tavalla juhlien viimeistä iltaa Laosissa. Luimme  Lonely Planetista Laosin suurimmasta ja suosituimmasta yöklubista ja vaikka emme klubi-ihmisiä olekaan niin päätimme käydä vilkaisemassa. Kulkiessamme kohti klubia näimme onnettomuuden, jonka kulusta meillä ei ole mitään tietoa, mutta joku Laolainen nainen oli loukkaantunut ja siinä kadulla ihmiset ihmettelivät, kuka on syyllinen. Ihmettelimme tilannetta hetken ja hämmästelimme, että miksei naista viedä hoitoon, kun hänen päästään vuoti verta. No lopulta nainen nostettiin avolavan kyytiin ja ajettiin lääkäriin. Tilanne oli aika pelottava kun nainen huusi ja lapset huusivat ja joku mies huusi ja rähisi.

Pääsimme lopulta perille määränpäähämme ja yllätys oli melkoinen. Klubi sijaitsi aivan järjettömän kokoisen hotellin yhteydessä ja ensin emme tienneet, kuinka tervetulleita olemme flip flopeissamme ja rähjäisissä vaatteissamme. Meidät kuitenkin otettiin ilolla vastaan ja saapuessamme yökerhoon ymmärsimme miksi. Vantaan Onnelan kokoinen klubi oli aivan tyhjillään klo 23 perjantai iltana ja saimme viettää iltaa sitten ihan keskenämme 15 tarjoilijan kanssa. Päätimme odottaa klubilla niin kauan kunnes joku muukin eksyisi sinne ja reilun tunnin odotettuamme paikalle ilmestyi joku ranskalainen mies. Silloin me poistuimme ja ranskalainen sai valtaisan klubin itselleen.

Kotimatkaa emme enää keskellä yötä uskaltaneet emmekä jaksaneet lähteä kävelemään, joten otimme tuk tukin. Saapuessamme hotellillemme tapasimme mukavan venäläisen pariskunnan ja heidän kanssaan ilta jatkui kadulla aamun pikkutunneille asti. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, mutta hyvin erilainen.

Lauantaina olikin vuorossa maisemanvaihdos ja puolenpäivän jälkeen suuntana oli lentokenttä. Lentomme suuntasi siis meillekin pienoisena yllätyksenä Kuala Lumpuriin vaikka alkuperäinen kohde vielä viikko sitten oli Vietnam. Lento kesti n. 2 ja puoli tuntia ja oli melko tuskainen. Jaloille ei ollut tilaa ja itse istuin vielä viimeisellä rivillä, niin sai sitten istua aivan selkä suorana. Perille kuitenkin päästiin ja lentokentältä kaupunkiin tultiin aivan uskomattoman upealla bussilla.

Keskustaan päästyämme emme tienneet yhtään mistään yhtään mitään ja seisoimme sormi suussa McDonaldsin edessä, koska se oli edes jotain tuttua. Lopulta päädyimme ratkaisuun, että minä jäin mäkkäriin kamojen kanssa ja tilasin meille ruokaa ja Jonsku lähti metsästämään Lonely Planettia. Saimme sitten lopulta kasaan ihan kiitettävän toimintasuunnitelman ja päädyimme ottamaan taksin China Towniin. Majoitus löytyi 50RM eli reilulla 10 eurolla. Kaupungissa on kaupungin hinnat. Ilta sitten menikin nopeasti, kun käytiin syömässä ja ihmeteltiin.

Tänään itse jaksoin nousta aamiaiselle, mutta Jonsku ei. Majoituksemme tarjoama aamiainen sisältää siis paahtoleipää ja voita ja hilloa. Myös teetä saa aamiaisella ja kahvia on tarjolla ympäri vuorokauden. Nautiskellessani aamupalaani sain shakki-haasteen eräältä asukkaalta. Myönsin heti etten osaa pelata oikeastaan yhtään, mutta lupasin, että Jonsku voisi pelata. Kävin potkimassa Jonskun ylös vähän yhdentoista jälkeen aamulla ja käskin pelaamaan shakkia mukavan miehen kanssa. Jonsku nousikin yllättävän nopeasti tajutessaan, että pääsisi kisailemaan ja päivämme alkoi melko aikaisin. Jonsku ja mukava mies pelailivat reilun tunnin aamulla ja täytyy kyllä sanoa, että nyt sai Jonsku ihan kovan haastajan.

Päivämme jatkui Sky Trainilla kaksoistorneille ja käytiin shoppailemassa. Jonsku löysi ja osti todella upean Dieselin lyhythihaisen kauluspaidan. Itse löysin vaikka mitä, mutta kaikki haluamani ylitti budjettimme moninkertaisesti, joten tänään jäi ostamatta. Kiertelimme keskustassa useita tunteja ja oli kyllä aika vaikuttavan näköistä. Täytyy nyt kyllä tässä mainita, että täällä on todella kallista ainakin meidän budjetillemme. Ruokailuun saa helposti käytettyä yli 5e/naama ja halpaa on vaikea löytää.
Kohta lähdemme hotellin porukoiden kanssa käymään vähän ulkona ja huomenna olisi tarkoitus mennä elokuviin ja ehkä tutkailemaan keskustaa lisää. Itse olisin myös kiinnostunut lintutarhasta, joka sijaitsee tässä meidän kulmillamme, mutta saa nähdä riittääkö aika. Jatkosta ei taas nimittäin ole mitään havaintoa.

- Emma

Mopoilua Vang Viengissa

Mopoilua joenrannalla

Auringonlasku - Vang Vieng

Jonsku takaperinvoltti n. 6m

Luolansuulta

Jonsku pelaamassa palloa paikallisten kanssa

Jonsku, Bettina ja Stephan joenrannalla

Emma nukutti kissan

Pelleilyä aamupalalla

Same same

Tilattiin vähän liikaa ruokaa kahdelle

Keilatilasto

Jonsku keilaamassa

Auringonlasku lentokoneesta

Emma ja Lonely Planet - Kuala Lumpur

Jonsku kahvilla

Toinen Twin Tower

Skytrain

Jonsku ja formula

Vientiane

Saatiinpa tarpeeksemme Vang Viengista muutama paiva sitten, ja toissapaivana otimme aamulla bussin paakaupunkiin Vientianeen. Tama on ihan mukava paikka, paakaupungiksi erittain pieni - vain n. 260 000 asukasta. Kommunismi tosin nakyy ja hallituksen asettama nukkumaanmenoaika, 23:30, on tarkasti noudatettu, ja kaytannossa koko kaupunki hiljenee puoleenyohon mennessa. Eilen kavimme keilaamassa naistenpaivan kunniaksi, hauskaa oli. Viereisella radalla muutama paikallinen juhli aika riehakkaasti, joten meillekin tarttui juhlafiilista siina samalla. Turnauksen voittajaksi selviytyi allekirjoittanut - naistenpaiva tai ei, niin armoa ei anneta.

Viimeisena paivana Vang Viengissa vuokrasimme puoliautomaattiset 150cc mopot aiemminkin mainitun saksalaispariskunnan kanssa heti aamusta ja otimme suunnan kohti Blue Lagoon nimista paikkaa viidakossa. Tunnin verran huristelimme hiekkapolkuja valilla mennen yli bambusiltojen ja purojen seka kaikenkarvaista elukkaa vaistellen, kunnes loydettiin oikeaan paikkaan. Paikka oli paratiisi.

Ensin kiipesimme puoleen valiin vuorta (limestone - ei peruskalliota) katsomaan luolaa, jossa oli makaavan Buddhan patsas. Luola, tai pikemminkin luolasto, osoittautui erittain laajaksi, emmeka uskaltaneet kauhean pitkalle menna ainoastaan Class Ohlsonin halpislampun valossa ja sandaalit jaloissa. Luolan jalkeen kavimme pikaisesti uimassa sinisessa joessa, jonka jakeen paikalliset pojat pyysivat minut ja saksalaisen Stephanin pelaamaan kanssaan Sepak Thakrawia - Aasialaista jalkalentopalloa. Pelin jalkeen menimme takaisin joelle jossa kiipesimme puuhun ja hypimme jokeen. Respectit paikallisilta irtosi vasta takaperinvoltilla yhdelta ylimmista oksista, vahan kuumotti.

Matkustavaiset jatkavat Vientianessa viela pari paivaa, minne seuraavaksi...?

-Jonsku

P.S Kuvat tulee kun loytyy kahvila missa on riittavan hyva wifi niiden uploadaamiseen.

Vesileikkejä Laosissa

Eilen saavuimme Vang Viengiin kahdeksan tunnin piinallisen minibussimatkan jälkeen. Matka-ajaksi meille sanottiin noin viisi tai kuusi tuntia, mutta meille annettiin kulkupeliksi maailman onnettomin ja hitain bussinrämä koko Laosista, joten matka venähti usealla tunnilla. Perille kuitenkin päästiin ja hengissä selvittiin erinäisistä ongelmista huolimatta. Matkalla näimme paljon onnettomuuspaikkoja, kun rekat olivat kaatuilleet. Yksi rekka oli ajanut päin vuoren seinää ja yksi roikkui ikävän näköisesti vuoren reunalla. Oli siinä taas himan pelko perseessä. Kuvia emme ehtineet napsia, koska meidän kuskimme ei löytänyt surkeasta Toyotastaan jarrupoljinta (siltä ainakin vaikutti alamäissä) ja matka taittui ripeää 60km tuntivauhtia paitsi ylämäissä auto huusi ja rämisi niin paljon, että luulimme pääsevämme työntämään vielä useaan otteeseen ennen perillepääsyä. 

Vang Vieng on paikkana melko mielenkiintoinen. Täällä on todella paljon länkkäreitä ja kaikki on sen mukaan järjestetty. Ravintoloista saa enimmäkseen vain länkkäriruokaa ja mani-pedi-massaget ovat jokaisen kadunkulmassa. Vang Viengiä voisi kuvailla pieneksi Phuketiksi ilman valtameren läheisyyttä ja jokin (liekö hienoinen epäsiisteys) tuo mieleen Intian. Täällä ihmiset kulkevat kaduilla bikineissä kaljapullot kourissaan ympäripäissään baarista baariin katsomaan Frendejä ja Family Guyta. Piittaamattomuus paikallisten kulttuuria ja tapoja kohtaan on jopa tällaisen farangin silmään todella röyhkeää. Luulemme kuitenkin viihtyvämme täällä muutaman päivän, koska haluamme mennä kokeilemaan tuubailua, mutta muuten Vang Viengillä ei todennäköisesti ole meille kauheasti tarjottavaa. 

Muutama päivä sitten, ollessamme vielä Luang Prabangissa, kävimme hieman uiskentelemassa vesiputouksella. Päivä oli todella upea. Matkaa vesiputouksella oli runsaat 30km ja matka taittui mukavasti tuk-tukilla. Matkaseurana oli syntymäpäiviltä tuttu saksalainen pariskunta. Heidän kanssaan päivä sujui rattoisasta uidessa ja poikien flengaillessa köysiltä veteen. Molemmat pojat saivat myös meheviä taisteluhaavoja matkamuistoksi. Vesiputouksen yhteydessä oli myös karhujen pelastuskeskus ja oli mukavaa päästä katsomaan nalleja ihan lähietäisyydeltä.  

Itse sairastin ikävän vatsataudin ennen lähtöä Luang Prabangista. Se oli onneksi taas vain yhdenpäivän pöpö ja olo on taas kuin uusi. Todennäköisesti taudin aiheutti joko huono ruoka tai vesi, mutta samapa tuo kun pystyssä ollaan. 

Tämä ilta pyöritään ehkä saksalaisten kanssa, koska heillä kotiinlähtö on pian edessä ja huomenna on todennäköisesti vuorossa tuubailua ja muita virikkeitä. 

- Emma 

Pieni vesiputous

Hieno vesiputous

Viileetä vettä

Jonsku teki voltin

Rock'n roll

Lao P.D.R

Siitä on taas hetki kun viimeksi päiviteltiin. Sen ja tämän hetken välillä tapahtuneita asioita olisi taas romaaniksi asti, joten tässä päivityksessä kuvia ja suppeat highlightit.

Ylitimme rajan Thaimaasta Laosiin 23.2 ja rajamuodollisuudet kuten viisumit etc. sujuivat kivuttomasti. Kuukauden viisumi Laosiin maksaa suomalaiselle $35, ja dollarit ovat ainoa valuutta, jolla sen saa ostettua. Onneksi olimme varautuneet jo suomessa vaihtamalla dollareita järkevällä kurssilla forexissa, koska täällä niistä saa maksaa melkein puolet enemmän. Rajasäätöjen jälkeen menimme erään thaimaan puolella tapaamamme matkatoimistoihmisen sisaren luo, ja tämä hoiti meille autokyydin jokisatamaan ja käytti passeja poliisilaitoksella puolestamme. Heillä oli hyvä bisnesidea, veli Thaimaan puolelta rahastaa ja sisko Laosin puolella auttaa pääsemään liikenteeseen uudessa maassa. Thaimaan puolella saimme vielä kaupantekijöiksi ilmaisen Lonely Planet -matkaoppaan ($21) joka kattoi tulevan laivamatkan kulut toiselta.

Jokisatamassa saimme passimme takaisin ja meille kerrottiin, että laivamatkalla ei ole tarjolla juomavettä tai ruokaa - kaikki on ostettava maista. Emme oikein uskoneet tähän, koska kokemuksesta tiesimme, että Aasiassa jokaisessa paikassa, jossa farangit (länkkärit) liikkuvat myydään kaikkia tykotarpeita vedestä vessapaperiin ja kaljaan. Ostimme matkaevääksi kuitenkin vettä, pari purkkia tonnikalaa ja patonkia, minkä jälkeen siirryimme laivaan ja lähdimme puksuttelemaan kohti kahdeksan tunnin venematkan päässä sijaitsevaa Pak Bengiä. Pak Bengissä nukuimme yön vaatimattomassa guest housessa ja aamulla yhdeksän aikaan laiva jatkoi matkaa kohti määränpäätä - Luang Prabangia.

Kahden päivän istuminen jokilaivassa oli maisemien puolesta erittäin antoisa ja mukava tuulenvire helpotti kuumissaan olevaa pohjoisen ihmistä. Jalkatilat tosin aiheuttivat varsinkin minussa pientä turhautumista, koska oikein missään asennossa ei saanut rentoutettua valmiiksi käyttökelvotonta selkää. Tästä johtuen toisen matkapäivän tullessa loppuunsa alkoi pinna olla molemmilla jo melko kireällä. Yllätys yllätys laivoissa oli kahvila, josta sai ostettua kahvia ja nuudeleita sekä vettä ja kaikkea pientä purtavaa. Laosin kahvista on pakko sanoa sen verran, että ei se juhlamokka ollutkaan paras vaihtoehto maailmassa. Harmillista kyllä, monet ravintolat olettavat farangin pitävän nescafesta, joten kahvia tilatessa pitää aina muistuttaa haluavansa nimenomaan Lao Coffeeta.

Saavuimme Luang Prabangiin hieman ennen auringonlaskua ja aina luotettavan Lonely Planetin kanssa lähdettiin metsästämään asuinpaikkaa hieman keskustan ulkopuolelta. Tunnin verran haahuiltuamme tärppäsi, ja löysimme kotoisen majatalon a’la 10€/yö.  Asuminen on Laosissa hieman kalliimpaa kuin Thaimaassa tarjonnan vähäisyyden takia, mutta huoneet ovat pääsääntöisesti erittäin siistejä ja kotoisia. Tällä hetkellä meillä on reissun paras sänky, joten päivät ovat kuluneet nukkuessa pitkään lisäillen päivätorkkuja kaikkien tekemisten väliin. 

Luang Prabang on historialliselta arvoltaan erittäin merkittävä, joskin hieman unelias pikkukaupunki. Viikko kuluu hetkessä tekemättä käytännössä mitään. Kaupungin arkkitehtuuri on vahvasti ranskalaisvaikutteinen - jäänteitä siirtomaa-ajoista. Ranskalaisten vaikutus näkyy myös “eurooppalaisessa” kahvilakulttuurissa, sekä katumyyjistä, jotka Laosissa usein myyvät patonkeja ja croissanteja nuudeleiden tai curryjen sijasta. Olemme siis sopeutuneet mainiosti - tälläkin hetkellä allekirjoittanut syö kinkku-juusto-patonkia iltapalaksi. 

Eilen juhlimme Emman 20v synttäreitä. Kävimme aamulla syömässä jättimäisen aamupalan - pekonia, kananmunia ja tuoretta leipää höystettynä kahvilla ja teellä (yleensä syömme aamulla riisiä tai nuudeleita), jonka jälkeen Emma meni joenrantaan saamaan yhden monista synttärilahjoistaan, mani- ja pedikyyrin. Emman ollessa hemmoteltavana minä juoksin ympäri keskustaa etsimässä kauppaa, josta saisi ostettua viiniä iltapäivälle suunniteltua piknikkiä varten. Epätoivo alkoi hiipiä hipiään, kun eräs ystävällinen paikallinen kertoi minulle kaupungin ainoan virallisen juomakaupan sijainnin. Löysin kaupan vain huomatakseni sen olevan kiinni juuri silloin kun sitä tarvittaisiin. Matkalla hakemaan Emmaa takaisin kynsihoidosta törmäsin kuitenkin kauppaan, josta sai pullon chileläistä valkoviiniä hintaan 120 000Kip. Tingin pullon hintaan 100 000Kip (10€) ja pitkään suunniteltu piknik oli pelastettu.

Iltapäivällä piirsimme naamaamme aidot kolonialistisen Ranskan aikaiset viikset ja parrat stabiloilla ja kajaalilla, kävimme ostamassa patonkia katukojusta ja siirryimme viettämään piknikkiä pienelle kukkulalle torin läheisyyteen. Herätimme paikallisissa pientä huvittuneisuutta ulkoasullamme, ja auringon viimein laskiessa siirryimme viettämään synttärit loppuun Luang Prabangin mitättömyydestä kuuluisaan yöelämään. Illan mittaan tutustuimme saksalaiseen pariskuntaan ja kaikilla oli erittäin hauskaa maistellessa Lao cocktaileja ja vaihdellessa matkavinkkejä. Saksalaiset olivat sen verran mukavia, että kävimme tänään heidän kanssaan hieman myöhäisellä aamupalalla, ja sovimme huomisaamuksi treffit keskustaan, josta lähdemme katsomaan porukalla 25km kaupungin itäpuolella sijaitsevaa vesiputousta.

Lisää tarinoita kunhan ne on ensin koettu - Laos on hieno maa.

Jonsku

P.S Kuvat alapuolella