Viimeisiä viedään!

Jäljellä on siis yksi kokonainen päivä! Olo on aivan sekava molemmilla ja viimeinen viikko on nukuttu todella huonosti. Olemme valvoneet aamuun noin kuuteen tai seitsemään ja heräilty on sitten kolmen-neljän aikoihin päivällä. Jännitys on siis aivan sanoinkuvailematon. Paljon tässä ei ole tullut tehtyä, mutta jotain pientä kuitenkin.

Eräänä päivänä (en muista milloin) vietimme huippukivan eläinpäivän. Ajelimme koko päivän tuktukilla ja kävimme tervehtimässä tiikereitä (pienen pieniä ja isoja), käärmeitä, ötököitä ja norsuja. Kuvia on päivältä todella paljon, mutta valitettavasti olen väsynyt ja jätän ne nyt lataamatta. Päivästä voin kyllä sen verran mainita, että jokainen paikka oli vierailemisen arvoinen, mutta kiitos tiikereiden, päiväbudjetti nousi ihan huippulukemiin. 

Kävimme myös viimeisinä päivinä Chiang Maissa teettämässä Jonskulle puvun ja minulle mekon. Tulokset olivat oikein tyydyttäviä, vaikka itse jouduin pariinkin otteeseen puvustani kitisemään. Viimeisellä viikolla tuli myös ostettua vaatteita aivan kasakaupalla. Jonskulle ostettiin varmaan lähemmäs 10 t-paitaa ja melkein sama määrä housuja ja itse ostostelin sitten vähän kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Rinkat ovat siis täynnä ja tavarat eivät mahdu. Saa nähdä miten käy. Ja voisinpa tässä nyt suutuspäissäni vielä lisätä tähän, että kiitos AirBerlinin ja todella töykeän asiakaspalvelun, emme tiedä miten kuljetamme Jonskun kitaran ja uudet pukumme kotiin! Jostakin kumman syystä, kun nuo AirBerliinin koneet ovat pienempiä kuin kaikkien muiden lentoyhtiöiden (?).

Viime yö nukuttiin taas vaihteeksi junassa ja siirtyminen Chiang Maista Bangkokiin sujui oikein mukavasti. Tänään ei olla tehty mitään ja nyt alkaa olla pimeää, joten luultavasti tänään tulee vain syötyä. Paitsi katsottiinhan me tänään leffa, kun asutaan nyt todella luksus-luksus kämpässä ja meillä on DVD-soitin. Asutaan siis Rambuttrilla (Khaosanin viereinen katu) ja täältä löytyi ihan kohtuu hintainen (1250b eli n.30e) siisti huone wi-fillä ja ilmastoinilla. Elokuva (The social network) ostettiin kadulta kahden ja puolen euron hintaan. Kova hinta piraattielokuvasta, mutta menköön. 

Ja tuo kaikki edellinen on ajatuksia eiliseltä ja tämän päivän  voi tiivistää yhteen sanaan: EEEIIIIIIIIIIII!!!!!!!!

Eli siis nyt jännittää, pelottaa, odottaa, kaipaa ja vihaa. Kohta pitäisi jo herätä ja lähteä kentälle ja sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä nukkua ja levätä. Kuinkahan käy. Jonsku tossa viekussa jo vähän veteleekin unta palloon, mutta minä vaan funtsailen huomisia kenttäsekoiluja (olemme siis TAAS olleet liian pitkään viisumillamme) ja vähän tietty mietityttää, että onko kaikki nyt ostettu ja paljonko tämän päivän HULLUISTA shoppailuista tulikaan lisäkiloja. 

Tänään siis tuli käytettyä varmaan reilu sata euroa ostosteluun (sisältää tosin myös ruokailut) ja nyt on suhteellisen itsetyytyväinen olo. Jonsku meni alkuillasta fiksaamaan rastojaan ja sillä välin itse juoksin Khaosania päästä päähän ja heitin aina ostokset Jonskulle kadun puoleen väliin. Toisinaan Jonsku myös antoi seuraavalle kierrokselle ohjeita kuten: "Aijoo ****llekin tarvii viedä tuliaisia, osta jotain!". Ja sitten hikihatussa keksin mitä mielenkiintoisimpia tuliaisia ihmisille. Nauttikaa siis!

Iltapalaksi nautimme viimeisen illan kunniaksi BurgerKingin mainiot mätöt take awayna hotellihuoneella ja katselimme Khaosanilta ostettua piraattileffaa (tällä kertaa kyseessä Disneyn Prinsessa ja sammakko). Voi muutenn sanoa, että kun on viisi kuukautta syönyt joka päivä ulkona, ei se enää tunnu kovin juhlavalta tai hienolta. Mielummin sitä vaan käpertyy yhdessä peiton alle pohtimaan, mikä on ollut kivaa ja miltä nyt tuntuu. 

Ja miltä nyt tuntuu, kun ajattelee menneitä kuukausia? Fiilis on kuin voittajalla! Itselläni ainakin oli omat epäilykseni omasta mielenterveydestäni ja fyysisestä kunnostani ja nyt voin sanoa, että jos ne eivät tällä reissulla ole parantuneet niin eivät ne ole huonontuneetkaan. Itse koen ainakin ylittäneeni itseni ja voin suoraan sanoa, että olen ylpeä niin itsestäni kuin aivan mahtavasta matkaseurastanikin. En tiedä kenen muun kanssa olisin kestänyt viisi kuukautta joka ikinen päivä yhdessä. Meillekin se oli välillä rankkaa, mutta yllättävän hyvin selvisimme. 

Nyt voisin vielä tämän jäätävän vuodatuksen loppuun kiittää kaikkia heitä, jotka ovat meitä reissun aikana tukeneet ja jotka ovat tätä hassun hauskaa blogia lukeneet. SUURI KIITOS JA KUMARRUS!

- Emma

PS. Älkää kuitenkaan huoliko! Tämä ei todennäköisesti ole blogin viimeinen merkintä. Yöstä on tulossa pitkä ja paljon on vielä kerrottavaa, joten saa nähdä paljonko jaksan kirjoittaa. 

Matkaväsymys iskee!

Aikaa on taas viimeisestä päivityksestä kulunut, mutta paljoakaan ei ole tapahtunut. Nyt, kun reissua on enää alle kaksi viikkoa jäljellä, on molempiin matkalaisiin iskenyt todella voimakas väsymys ja laiskuus. Päivät menevät pitkälti pötkötellessä, leffassa tai kaupoilla. Päivittäin puhumme siitä, mitä teemme ensimmäisenä, kun pääsemme kotiin. Molemmat kaipaamme suunnattomasti sitä helppoutta, jonka kotiutuminen  tuo tullessaan. Totta kai on hetkiä, kun ei tahtoisi lähteä, mutta yhdessä on selviydytty alkureissun koti-ikävistä ja nyt kotiinpaluun peloista ja jännityksestä.

Täysin emme kuitenkaan ole viimeisiä lomapäiviämme saaneet rentoutua. Ikävien viisumisotkujen takia, jouduimme käymään maanantaina melko rasittavalla ja väsyttävällä visarunilla Burmassa. Kokemuksena matka oli aivan mahtava, mutta edellisen illan (YÖN) MM-kisat vaativat veronsa ja lähes samoilla silmillä reissulle lähdettiin. Yhden selkävammaisen ja yhden häntäluuvaimmaisen matkustaminen minibussissa 8h ei ole koskaan kivaa. Alkumatkasta saatiin vähän nukuttua, mutta hereillä ollessamme ärräpäät lentelivät. Burman puolella ehdittiin pyörähtämään tunnin verran, ja suurin osa ajasta kului immigrationissa. Hienointa reissussa oli saada Myanmarin leimat passiin. Ja ne haetut pidennykset viisumiin.

Ostoksia on tehty viimeisen viikon aikana niin paljon, että eilen laskeskeltiin, että uusi rinkka tai matkalaukku täytyy ostaa jo täältä Chiang Maista tai muuten ei saada kamoja edes Bangkokiin saati kotiin asti. Olemme myös suunnitelleet, että joku sateinen ilta, kun ei enää jakseta shoppailla ja kaikki South Parkit on katsottu kahdesti,  voisimme kirjoittaa pientä (tai suurta) top-listaa parhaista paikoista, majapaikoista ja ruokapaikoista ynnä muusta tärkeästä. Eli sitä sateista iltaa odotellessa (ja kiitos sadekauden alun sitä iltaa ei ehkä tarvitse odottaa niin kovin kauaa).

Paljon terveisiä kaikille ja kotijoukot huomio! Kohta nähdään!

- Emma

Todisteita löytyy!

Kävin manikyyrissa taas vaihteeksi

Jonsku nakkikioskilla

Lisko juoksenteli ravintolan kaiteella

Melkein reissun pahin ruoka

Vähän piti suihkua virittää

Bangkokista Chiang Maihin

Taas on Bangkokissa pyöritty oikein olan takaa. Mukava, mutta ruuhkainen kaupunki. Tällä kertaa tiimissä vahvistuksena olivat mukana Tiia ja Chris, mistä suurkiitos heille. Me Emman kanssa pääsimme leikkimään matkaoppaita enemmän ja vähemmän onnistuneilla kierroksilla, mutta kaikilla oli hauskaa ja sekös tietenkin tärkeintä.

Ensimmäisenä iltana kävimme Banyan tree -hotellissa ihmettelemässä maisemia 62. kerroksen korkeudesta. Vähän oli orpo olo, koska ei ole reissulla farkut kauheasti jalassa pyörineet, sanomattakaan oikeat kengät. Pukukoodiin piti silti nöyrtyä. Maisemat olivat huikeat, mutta jostain syystä uskollinen pokkarimme päätti hukata ne kuvat mitä sieltä napsittiin. Korkeuksista matkasimme taksilla Nanasiin, jonka maineesta kertoo jotain se, että vasta kolmas taksikuski suostui meidät sinne heittämään. Bangkokin todellista sielua etsimme, yllätys yllätys, Ping-Pong showsta, joka tällä kertaa olikin hieman erilainen. Jollain tavalla kesympi, mutta silti ihan hauska. Vinkkinä tuleville Bangkokin matkaajille: se kadunkulman rähjäinen TukTuk - kuski tietää aina missä on paras meno. Vastuu on kuitenkin teillä, hyvät lukijat, koska siinä samassa kulmassa voi seistä myös yksi niistä TukTukeista, jotka maksavat roimasti tavallista enemmän. Aina kannattaa hetki jutella ennen kyytiin hyppäämistä ja samalla hieman haistella, koska varsinkin viikonloppuisin työ ja huvi silloin tällöin yhdistyvät viskin merkeissä.

Seuraava päivä vietettiin shoppailemalla, koska Tiian ja Chrisin kotimatka lähestyi ja hintataso on Bangkokissa kuitenkin vielä hieman kotimaata alhaisempi. Illalla Tiia ja Chris menivät hierojalle, jonka aikana kehitimme heille yllätyksen. Hieronnan jälkeen syötiin ötököitä - heinäsirkkoja, kokonaisia pikkusammakoita ja vaikka mitä muita herkkuja. Tiia ei pahemmin ötököistä välittänyt, mutta Chris söi hyvällä ruokahalulla ja valehteli vielä melko vakuuttavasti niiden olleen hyviä. Viimeinen yhteinen päivä vietettiin erillään, koska Tiia ja Chris halusivat mennä katselemaan temppeleitä ja muita joissa olemme käyneet jo aiemmin. Me Emman kanssa menimme katsomaan Fast & Furious 5 -leffan ensi-iltaa IMAXissa. Voi jestas että voi olla iso screeni ja hyvät äänet. Sitä voi oikeasti sanoa jo elokuvakokemukseksi. Väitän, että jokainen elokuvista pitävä äijä suostuisi lähtemään tytön mukana katsomaan Sinkkuelämää-leffoja, jos ne näytettäisiin IMAXissa.

Illalla kävimme vielä syömässä illallista yhdessä ja sen jälkeen Tiia ja Chris lähtivät kotiin. Meillä oli seuraavaksi aamuksi varattu bussiliput Kambodzaan, mutta minun pari päivää itänyt flunssani iski yöllä täydellä teholla ja kun aamulla seitsemän aikaan olisi pitänyt lähteä ei ollut enää toivoakaan. Siirsimme lippuja seuraavaan aamuun, johon mennessä Emmakin oli jo sairastunut niin kovasti, että emme edes harkinneet lähtöä. Päätimme parantua rauhassa, ja katsoa sitten mitä tehdään. Toissapäivänä parannuimme ja ostimme liput yöjunaan Bangkokista Chiang Maihin.

Junamatka kesti hieman odotettua pidempään. Meidän piti saapua klo. 9.45 aamulla Chiang Maihin, mutta edelleen klo. 11.00 istuimme ravintolavaunussa kolmannen kahvikupillisen kanssa ihmettelemässä, mistä kiikastaa. Piakkoin tämän jälkeen selvisi, että raiteilla oli tulva. Jouduimme vaihtamaan junaa keskellä viidakkoa ja pääsimme kävelyvauhtia tulvan yli saapuaksemme perille vajaa kuusi tuntia myöhässä. Jostain syystä ei edes harmittanut, vaikka toiseen junaan noustessa shortsit repesivätkin lähes kahtia. Nolo kuva alla.

Nyt asumme erään kanadalaisen herrasmiehen pitämässä majatalossa erittäin sopuisaan kuuden euron hintaan. Huone on iso ja siisti ja hintaan kuuluu wifi ja pullovedet. Tänään otimme aamulla skootterin lainaan ja ajelimme aika lailla koko päivän katselemassa niitä ja näitä. Kävimme hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta kauppakeskuksesta ostamassa allekirjoittaneelle uudet shortsit ja nappasimme samalla matkaan hedelmiä, salaattia ja sushia ja nautimme mahtavan lounaan oman majatalon terassilla. Hyvä päivä siis, lisää näitä.

- Jonsku

Tuuletus toimii

Emma syö. Hedelmän nimeä ei tiedetä, mutta hyvää silti

Junasta olisi voinut kalastaa

Nokosilla junassa

Junan hytti

Tuli hieman kiire kuvaan kameran itselaukaisimen vuoksi, sen takia huono laatu

Ja juna kulkee vaan.. (paitsi jos tulee tulva)

Tiia ja Chris

Pieni tulva raiteilla

Kalavalheita Koh Changilla

Vappu sujui meillä oikein mallikkaasti. Vappuaattona juhlimme ja saunoimme suomalaisella kokoonpanolla. Itse menin nukkumaan nopeasti puolen yön jälkeen, mutta kovimmat jaksoivat valvoa sinne auringonnousuun asti. Vappupäivänä olikin vuorossa perinteinen vappulounas, tänä vuonna vähän vähemmän perinteikkäästi Skypen välityksellä. Oltiin tosin vain vappulounaan vierailevina tähtinä ja vähän jäi harmittamaan, että ei päässyt kunnolla osallistumaan.

Eilen olikin vuorossa kauan odotettu kalastusreissu! Aamusta lähdimme kolmentoista hengen kokoonpanolla satamaan ja sieltä löytyi meidän porukalla vuokraama vene. Vene oli oikein kelpoinen ja tilaa riitti ja miehistö oli todella mukava, jos laskuista jätetään ulos yksi beatboxaava kummajainen. Retki kesti lähes koko päivän ja ruoat sisältyivät hintaan. 

Kaloja oli mukava narrata auringon paahteessa ja kyllähän niitä sieltä muutama nousikin. Itse nostin meistä kahdesta ensimmäisenä kalan ja se oli melko mitätön snapperi. Toiselta kalastuspisteeltä nousikin sitten molemmilla pari barrakudaa. Ja sanoi Jonsku mitä tahansa, niin kyllä niiden kanssa sai hetken tapella ennen kuin ne sinne veneeseen sai! Viimeinen saalis meillä olikin yhteinen, se siis kalastettiin Jonskun ongella (Jonskun ollessa uimassa) ja minä vedin sen ylös. Tämä viimeinen olikin ehkä kaikkein kummallisin saalis, myrkyllinen ankerias/merikäärme, ja siihen ei kukaan edes miehistöstä koskenut vaan siima leikattiin poikki ja kaikki koukut ja painot menivät ankeriaan seurana pohjaan. 

Uiminen oli myös reissun huippuhetkiä. Merivesi oli lämmintä ja veneestä pääsi hyppimään veteen. Itse tosin taas nössöilin ja hypin vaan kaiteelta, kun muut huimapäät kiipesivät veneen katolle ja tekivät toinen toistaan hurjempia temppuja. Veneessä oli myös snorklausvälineet, mutta emme menneet riutoille, joten mitään nähtävää ei ollut. 

Illan hämärtyessä hiivimme sitten takaisin kämpille ja sauna lämpiämään. Saunomisen ja lepäilyn jälk

een lähdimme sitten iltapalalle kahden suomalaisen kanssa, ja kiitos heidän, nautimme reissun ehdottomasti parhaan kala-aterian.

Tänään muutamme taas vaihteeksi takaisin Bangkokiin ja siellä sitten seuraavat pari päivää!

- Emma

Kalareissun vene

Aamuväsyneet matkalla kalastamaan

Ensimmäiset kalat - isoin kala on Emman snapperi

Toinen saalis oli hankala barracuda

Hypittiin veneestä

Emman ensimmäinen kala oli snapperi

Jonsku dataa

Lounas veneellä oli herkullinen!

Kalastusporukka

Vappulounaan maisemaa

Iljettävä merikäärme

Pari barracudaa

Meidän vappulounas