keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kuta beach, surffausta ja mäkkiruokaa

Eilen heräsimme puoli neljältä aamulla ja lähdimme  taksilla kohti Medanin lentokenttää. Saapuessamme lentokentälle vähän yli neljä, se oli vielä kiinni ja saimme odotella ulkopuolella melkein kyllästymiseen asti. Kentällä asiat sujuivat ihan mallikkaasti vaikkakin check-inissä saimme pidätellä raivoamme, koska paikalliset eivät joko ymmärtäneet käsitystä jonotuksesta tai muiden kunnioittamisesta. Kävelimme myös tyytyväisinä terminaalin ylihintaisen starbucksin ohi ja turvatarkastusten jälkeen meille selvisi, että se oli kentän ainoa kahvila. Saimme sitten kituuttaa nälkäisinä ja janoisina aina Jakartaan asti. 

Lento Medanista Jakartaan kesti reilut kaksi tuntia ja koko matkan sai pidättää henkeään ja toivoa, että se peltipurkki, jota täkäläiset lentokoneeksi haukkuvat, pysyisi ilmassa. Ja pysyihän se. Jakartan kentällä saimme vihdoin aamupalaa vaikkei se kyllä hyvää ollut ja hintakin oli hieman yläkanttiin. Jakartasta matka jatkui Balille ja lentoaika vajaa kaksi tuntia. Toisella lennolla ei enää jaksanut pelätä, kun joka paikkaa särki ja väsymys oli molemmilla päätähuimaava. 

Balille saavuimme joskus kahden jälkeen iltapäivästä ja otimme suoraan taksin Kuta Beachille. Kämpän löytäminen vei tällä kertaa pidemmän aikaa kuin yleensä, koska hinnat olivat hävyttömän korkeita. Lopulta sopivan hintainen maja kuitenkin löytyi ja nyt asumme  aikamoisessa vankilassa vähän  yli kymmenen euroa/yö. Hintaan kuitenkin sisältyy ihan ok aamiainen ja uima-allas.  

Eilinen ilta meni syödessä, uidessa ja netissä. Heti kun olimme käyneet hotlalla suihkussa rynnimme kaupungille ja etsimme jo tutuksi tulleen ystävämme McDonaldsin. Söimme nykyiseen kokoomme nähden aivan valtavat määrät roskaruokaa ja olo oli aivan järkyttävän huono tämän mättämisen jälkeen. Me olimme kuitenkin niin väsyneitä ja nälkäisiä, että päätimme vetää helpoimman kautta. Illalla kävimme vielä netissä ilmoittamassa porukoille, että hengissä selvittiin ja sitten  hotellille ja kymmenen tunnin yöunet.

Tänä aamuna päivä alkoi hotellin aamiaisella ja aamu-uinnilla omalla altaalla. Pieni uinnin jälkeinen lepo ja kaupungille. Pyörimme kaupungilla ja etsimme Jonskun rastoille lääkäriä, koska ne ovat taas muutaman viikon olleet aika alakuloiset ja hapsottavat. Apua ei kuitenkaan ensihätään löytynyt ja päätimme lähteä kokeilemaan surffausta. Kun olimme hakeneet hotellilta tarvittavat tavarat ja lähteneet kävelemään kohti rantaa, rastojenkorjaaja yllättäen löytyi. Saimme tingittyä hinnan muutamaan kymmeneen euroon  ja taas alkoi Jonskun  kiduttaminen.Rastojen korjaaminen vei muutaman tunnin ja itse otin ajankuluksi taas mani-pedin. Nyt ovat kyllä kynnet kauneimmillaan. 

Hoitojen jälkeen päätimme lähteä vielä rannalle uimaan. Tiedoksi muuten vain kaikille, Kuta Beach ei todellakaan ole hyvä uimaranta! Se on törkeän roskainen ja aallot ja virtaukset ovat melkoisia. Kun pääsimme rannalle, saimme todella hyvän tarjouksen yhden surffilaudan vuokrasta kahdeksi tunniksi. Päätimme kokeilla vaikka rahaa onkin tänään käytetty jo todella paljon. Jonsku sai aloittaa, koska itselläni oli jo täysi työ päästä tarpeeksi kauas rannasta, jotta voisin edes kokeilla jotain pientä aaltoa. Jonsku onnistui saamaan heti ensimmäisen aallon ja pääsi seisomaankin. Kun itse lopulta pääsin Jonskun avustuksella tarpeeksi kauas rannasta ja uskaltauduin kokeilemaan, niin ensimmäisellä aallolla menin rantaan asti (ihan mahallaan vaan, en noussut seisomaan) ja toisella aallolla pääsinkin sitten  tutkimaan meren syvyyksiä. Vaikka olinkin ihan rannassa ja vettä oli ehkä vähän yli polven, olin hetken ajan veden alla aivan kauhuissani ja varma, etten ikinä pääse ylös. Kaatumisen jälkeen päätin pitää pienen tauon, koska olin vihainen niin itselleni, laudalle kuin  kaikille muillekin rannalla olijoille. 

Jonsku jaksoi nappailla aaltoja ja onnistuikin aloittelijaksi mielestäni todella hyvin. Itse kävin enää vain kerran uudestaan yrittämässä ja silloin päätin suoraan liu’utella vaan mahallaan. Emme jaksaneet harjoitella kuin tunnin ja sitten oli voimat niin loppu, että päätimme palauttaa laudan ja lähteä lounaalle. Lounaan jälkeen oli taas vuorossa allasuintia ja pieni lepotauko. Ilta menee todennäköisesti taas syödessä ja kirjakauppoja kierrellessä. 

Huomenna olisi tarkoitus törmäillä Kuala Lumpurista tuttujen suomalaisten kanssa ja saa nähdä, mitä päivä tuo tullessaan. 

Kuvia alla!

- Emma


Väsynyt surffari

Emma aallonharjalla

Emma meloo aaltoa kiinni

jonsku treenaa pikkuaalloilla

Juuri ennen kaatumista

Hotellin terassilta

Emman uudet hienot varpaankynnet

Vähän se meri kuohuu aaltojen jäljiltä

Emma lempipuuhassaan

Unelmien ranta? Hyi helv...

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Balille mars!

Huomenna lennetään Balille! Nyt on reilu viikko vierähtänyt Toba- järvellä ja hetkeäkään ei vaihdettaisi pois. Aina tekee hyvää pitää pieni loma loman sisällä. Edellisestä päivityksestä ei ole tapahtunut paljonkaan…

Olemme nukkuneet noin 14 tuntia vuorokaudessa, jolloin itse päivää jäljelle jää 10 tuntia. Tästä kymmenestä tunnista arviolta neljä on käytetty syömiseen ja toiset neljä löhöämiseen/kirjojen lukemiseen/leffojen katseluun. Päivään on siis yleensä jäänyt kaksi tuntia pakollisten aktiviteettien jälkeen, jotka olemme vuoropäivin käyttäneet uimiseen tai biljardin pelailuun. Melko rentoa siis. 

Viikon ehdottomiin kohokohtiin kuuluu tapaaminen tappavanmyrkyllisen jättiötökän centipede kanssa (kuva alempana). Oltiin yksi päivä lounaalla, kun sellainen käveli vastaan. Huusin hotellin työntekijälle, koska ensimmäinen ajatus sen näköisestä otuksesta on, että se tappaa jopa paremmin kuin Raid. Työntekijä juoksi paikalle, alkoi huutamaan, nappasi biljardimailan ja hakkasi ötökän solmuun (myöskin kuva alempana). Kävimme myös parina iltana katsomassa paikallista rokkibändiä, joka soitti rokkenrollia eri aikakausilta vahvasti Batak-henkisellä sovituksella. Asennoitui oikein, niin erittäin hauskaa oli.

Tänä aamuna lähdimme taksilla kohti Medania. Taksilla bussin sijaan siksi, että saimme sen samaan hintaan kuin julkisenliikenteen bussin hotellipäällikön kautta. “You good customers, I arrange taxi for you”. Ajatus päälliköltä oli erittäin mukava, mutta siitä seurasi kyllä ehdottomasti tähänastisen elämäni pelottavimmat viisi tuntia. Auto oli aika uusi, joten sillä pääsi kovaa. Pakko oli kääntää katse pois mittarista 130km/h vauhdissa jalkakäytävän levyisellä tiellä, jossa oli enemmän liikennettä kuin lahdentiellä juhannusperjantaina. Kuskilla oli myös selvästi oma tyyli ajaa - omalle kaistalle sai mennä vasta kun pystyi erottamaan vastaantulevan kanssa-autoilijan silmänvalkuaisista ohuimmatkin verisuonet. Pelottavaa oli myös se, että mitä lähempänä kuolemaa kävimme, sitä kovempaa kuski nauroi ja hurrasi. Meitä pelottaa aina Aasialaisen kyydissä, mutta tällä kertaa pelotti paikallisiakin, jotka tulivat samalla taksilla. Se kertoo jo jotain.

Nyt olemme löytäneet Medanista majapaikan, aikamoinen luola, mutta kaupungissa on kallista. Eikä edes haittaa, olemmehan kaikkea todennäköisyyttä vastaan edelleen hengissä. Tänään testattiin ajokulttuuri oikein tosissaan, mutta huomenna on tiedossa hardcore-päivä, eli kaksi lentoa Indonesialaisella lentoyhtiöllä. Fun and Games…

-Jonsku



Centipede iloisena ennen käsittelyä


Auringonlasku terassilta Toballa.

Maisemia Tobalta

Centipede käsittelyn jälkeen

Hieman maisemia hotellin parvekkeelta Tobalta.

Medanin hulinaa

Hieno moskeija Medanissa

Toba kiteytyy tässä kuvassa. Lauttamatkalla Parapattiin.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Löhöilyä Toballa


Täällä on kyllä nyt ollut aivan upeaa viimeisen päivityksen jälkeen. Päivät ovat pitkälti menneet uidessa ja syödessä ja lepäillessä. Meitä on kohdeltu enemmin perheenjäseninä kuin asiakkaina täällä majapaikassamme, koska asiakkaita ei taida meidän lisäksi olla kuin ehkä yksi porukka. Ei täällä kuitenkaan ikinä ketään näy, joten oletamme olevamme ainoat.

Eilen aamiaisen ja aamu-uinnin jälkeen kävimme ostamassa onget ja haavin ja menimme tuohon hotellin rannalle kalastamaan. Kaloja näkyi ihan rannassakin todella paljon ja melko isojakin, mutta meillä taisi olla väärät syötit, koska yhtään kalaa emme ongella onnistuneet nappaamaan. Haavilla kuitenkin sain pikkukaloja ja ne syötin hotellin villikissoille. Ilta menikin sitten lepäillessä ja sadetta pidellessä. Hotellin johtaja päällikkö vaihtoi Jonskun kitaraan kielet ja sainkin kuunnella sulosointuja yömyöhään.

Tänä aamuna vuokrasimme skootterin ja lähdimme vähän tutkimaan lähiseutuja. Ajoimme Samosir Islandin toiselle puolelle kuumille lähteille ja kyllä teki hyvää päästä lämpimään kylpyyn kahden tunnin ajon jälkeen. Kävimme myös kävelemässä kuuman veden alkulähteelle ja voin kyllä sanoa, että se haju mikä siellä oli, oli pahimpia hajuja mitä olen ikinä haistanut. Haju oli jotain mädän kananmunan kaltaista, mutta vielä voimakkaammin. Otaksuimme hajun johtuvan rikistä.

Ajaessamme takaisin kotiin päin jouduimme poliisien pysäyttämiksi ja kyllä hetken pelotti, että mitä tapahtuu. Poliisit huomauttivat heti alkuun meille kypärien puutteesta (joita he eivät itsekään käytä) ja me pyytelimme anteeksi huolimattomuuttamme. Se ei kuitenkaan tainnut olla todellinen syy pysäyttää meitä, koska seuraavassa hetkessä eräs poliiseista seisoo edessämme kamera kädessään ja pyytää kauniisti lupaa saada olla kuvassa meidän kanssamme. Emmehän me voineet kieltäytyä ja kuvausten jälkeen vielä hetken juttelimme poliiseiden kanssa, kunnes he toivottivat meille mukavaa matkaa. Kyllä naurettiin jonkun aikaa parin mutkan takana, että taitaa olla länkkäri aikamoinen  nähtävyys täällä nykyään.

Yhteensä ajoi kertyi ehkä vajaa 100km ja heti hotellille päästyämme syöksyimme altaaseen uimaan ja viilentymään. Tänään oli melko pilvinen ja hieman sateinen päivä, mutta kyllä kuitenkin molemmilla on tyylikäs puna naamassa ja käsissä.

Ilta menee todennäköisesti taas leffoja katsellessa ja hotellin väen kanssa pelaillessa, koska vettä tulee taas kuin saavista kaataen. Ihan mukavaa kyllä, kun luonto tarjoaa meille joka ilta uskomattoman valoshown ääniefekteineen kaikkineen.

Kuvia viime päiviltä alla!

- Emma
Jonsku lentää vuoren yli

Tyylikäs hyppy altaaseen

Jonsku ja koululaisryhmä

Jonsku ja johtaja pelaa bilistä

Maisemaa

Pilvet aika alhaalla

Sateli vähän vettä

Emma kalastamassa

Emma syöttää kissaa

Jonsku vähän hurjalla reitillä

Emma kivikkomaisemissa

Kuuma alkulähde

Yhteiskuvaa kuumilla lähteillä

Hieno kasvis

Maisemaa

Emma opettelee ajamaan vaihdemopoa

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Indonesia alkaa!


Päätettiin ottaa loma loman keskellä, ja parin viikon kaupunkirällästyksen jälkeen lensimme eilen Indonesiaan Toba-järvelle viikoksi tai pariksi tekemään ei mitään. Saapuminen Indonesiaan oli mielenkiintoinen. Valvoimme koko yön ja neljän aikaan aamulla lähdimme ulos hotellista chinatownin kaduille metsästämään taksia Kuala Lumpurin bussiasemalle. Taksi löytyi suurkaupungista helposti, ja perinteisen ajetaanko mittarilla vai ei - keskustelun jälkeen pääsimme dösärille josta otimme ensimmäisen bussin lentokentälle. Muutama tunti lentokentällä ja tunti koneessa toi meidät Medaniin, jossa takki täysin auki lähdimme kyselemään suuntaa Toballe. Periaatteesta emme ottaneet taksia (taksilla mennään ainoastaan öisin, kun ei ole paikallisliikennettä) vaan saimme ohjeet paikallisbussiin, joka veisi meidät Medanin bussiterminaaliin. Ohje kuului: “Odottakaa liikennevalojen luona keltaista pakettiautoa numerolla 64”. Hetki odotettiin ja auto tuli. Bussi Toballe oli taas niitä maailmanlopun romuja, jotka eivät Suomessa pääsisi edes katsastuskeksukseen, josta johtuen neljän tunnin bussimatka venyikin yllättäen kuudeksi. Välillä työnnettiin muiden matkustajien kanssa, kun ei bussi enää lähtenytkään käyntiin, mutta kovalla uskolla perille päästiin hyvässä hengessä.

Bussimatkan jälkeen söimme päivän ensimmäisen aterian (riisiä ja vihanneksia, yllätys yllätys) samalla kun odottelimme lauttaa saarelle jolla asumme. Kello kuuden lautta lähti vain puoli tuntia myöhässä, ja tunti lautassa oli hyvä lepotauko ennen tulevia koettelemuksia. Lautalla sovimme yhden paikallisen kanssa, että hän heittää meidät skootterilla omaan paikkaansa hirveässä kaatosateessa, ja koska ei meillä kauheasti parempiakaan vaihtoehtoja pimeällä ukkosmyrskyssä ollut, niin Emma lähti edellä ja minä jäin odottamaan satamaan kyytiä. Hetken päästä kaveri haki minutkin ja nukuimme yön erittäin monen hämmästyttävän suuren hämähäkkikansalaisen kanssa perinteisessä Batak - talossa, jonka kosteusteusvauriot vaikuttivat siltä, että talo oli ennen saapumistamme nostettu järvestä.

Tänä aamuna lainasimme majapaikastamme skootteria ja lähdimme tutkimaan kylää. Pysähdyimme ihmettelemään kylän hienointa resorttia, koska siellä oli Internetti, ja puhtaasti mielenkiinnosta kysyimme hintaa (melkein 40 euroa/yö). Valittelimme köyhyyttämme, mutta jäimme aterialle, koska  paikka oli päätähuimaavan kaunis. Aterian jälkeen aloitimme hienovaraisen ja pitkän tinkimisprosessin, jonka seurauksena kirjoitan tätä edellä kuvatun paikan terassilla, jossa nyt asumme hintaan 16e/yö. Kuulostaa kalliilta, niin kuin onkin, mutta hintaan sisältyy paikan molempien uima-altaiden vapaa käyttö, aamupala, biljardipöydän käyttö, kalastusmahdollisuudet järvessä johon voi pihalta hypätä, uimahyppytelineet järveen ja viimeisenä muttei vähäisimpänä jäätävän iso huone omalla kylpyammeella, parvekkeella, satelliittitelkkarilla ja reissun tähän mennessä parhaalla sängyllä. Sesonkiaikaan tästä kaikesta massipäälliköt maksaa 80-100e/yö, lol, idiootit. Kyllä kelpaa budjettimatkaajan löhötä lomastressiä pois!

Viimeiset päivät KL:ssä tulevat alla pähkinänkuoressa, että tästä ei tule romaania.

Kävimme elokuvissa ja shoppailemassa yhtenä päivänä ja Emma sai hienoja uusia vaatteita maailman parhaaksi haukutusta ostoskeskuksesta Golden Pavilion KL:stä. Pakko sanoa että jää se meidän Jumbo hieman jalkoihin näille suuren maailman ihmeille. Päivällä kävimme myös yhdessä mailman korkeimmista rakennuksista, Menara KL:sää, jossa pääsimme 276-metrin korkeudesta ihmettelemään kaupunkia koko komeudessaan. Sinä iltana pidimme hotellin katolla sekalaisen porukan kanssa bileet. Ostimme kiinalaista “viskiä“, kokista ja hirveän säkin jäitä sekä sipsejä yms. naposteltavaa ja tansimme Leevi and the Leavingsin säestäessä aamuun asti.

Seuraavana päivänä tapasimme erittäin mukavat Suomalaiset - Heikin ja Henkan, joiden kanssa vietimme loppuajan KL:sää. Ensimmäisenä päivänä kävimme taas keskustassa pyörimässä, jossa syötiin !mäkkärissä! ja illalla lähdimme oikealle klubille ensimmäistä kertaa reissun aikana. Ei tarvitse mennä heti uudestaan, koska pelkkä sisäänpääsymaksu hakkasi budjetin melkein hengiltä. Hauska ilta oli yhtä kaikki. Aamulla lähdimme monoraililla kansallismuseoon, josta matka jatkui illalla keskustaan ajatuksena ottaa valokuvia pimeässä valaistuista rakennuksista. Jopa meidän pikkupokkarilla otetuista kuvista tuli hienoja. Sinä päivänä käveltiin varmaankin parikytä kilometriä sandaaleilla - jalat alkavat vasta nyt toipumaan.

Näin pääsemmenkin tämänkertaisen kertomuksen alkuun. Joka päivä tapahtuu niin paljon asiaa, ettei kaikkea millään saa puettua sanoiksi blogia varten, mutta yritys on kova. Nyt me vietetään viikko palmun alla tekemättä yhtään mitään. Ehkä vähän uidaan ja mä yritän epätoivoisesti opetella soittamaan kitaraa. Ensin  tosin pitäisi oppia virittämään se kunnolla… Kuvia alla.

-Jonsku
Petronas Towers ylhäältäpäin

Malesialainen pikaruoka - nuudelikeitto kalapullilla. Hyvää ja halpaa.

Menara KL

Kansallismuseosta

Oriental hotel KL

Yksi KL:än monista suihkulähteistä

Emma lepuuttaa jalkoja kävelyn jälkeen

Twin towers illalla

Twin towers illalla 2

Jonkun köyhän ainoa uima-allas. Kuva Menara KL:stä

Gotham city?

Emman uudet hienot vaatteet

Heikki, Henkka, Emma ja Jonsku

Jonsku opettelee puiston muiden oleskelijoiden tapoja

Kulmanoja

Lentokenttäfiilistelyä