Terveisia Bangkokista

Junamatka Hospetista Bangaloreen oli pitkä ja kylmä, mutta odotusten vastaisesti saimme jopa nukuttua hieman. Alkumatkasta huvittelimme syöttämällä paikallisille sisupastilleja, jotka odotusten mukaisesti jakoivat mielipiteitä ja irvistyksiä joka suuntaan. Intialaiset junapoliisit eivät paljoa mieltä rauhoittaneet, melkein päinvastoin. Nyt Thaimaasta käsin päätimme Emman kanssa, että yksi asia mikä Intiassa häiritsi oli aseet. Myös näillä junavartijoilla oli siis konekiväärit (eikä minkäänlaista univormua), ja jonkunlainen hullunkiilto silmissä. Suomalainen on tottunut, että poliisi on ystävä, joka auttaa hädässä. Intiassa poliisi on suurin yhtenäinen mafia, luojan kiitos ei sen kanssa jouduttu kertaakaan asioimaan. Poliisin toimintatapoihin kuului esimerkiksi lahjukset (yllätys), ja jos esimerkiksi rantabaari halusi pitää juhlia yli puolenyön joutuivat he nostamaan hinnat pilviin maksaakseen vuorossa olevan poliisin hiljaiseksi.

Kun tulimme Bangaloren juna-asemalle kello oli 06.00 aamulla, eikä meillä ollut hajuakaan mistä bussi lentokentälle lähtee, vaikka sen olemassaolon tiedostimme. Sijoitimme siis taksiin ja tunnin ajan päällimmäinen asia mielessä oli, että mitä rallimaailma on tässäkin kuskissa menettänyt. Äijä polki sitä koppimopoa niin paljon, että olin varma ettei päästä lentokentälle ilman reissua autokorjaamolle, sairaalaan tai molempiin. Päästiinpä kuitenkin.

Lentokentällä löysimme Subwayn ja voi että maistui patonki hyvältä! Pelkästään sen patongin takia olisi kannattanut matkustaa 12 tuntia keksipaketin voimin ympäri etelä-intiaa. Oli se kyllä reissun tähän asti kalleinkin safka, melkein 10 euroa yhteensä. Ruokailun jälkeen aloimme metsästää lentolippuja, ja koska Intiassa ei lentokentälle Mumbain tapahtumien jälkeen pääse sisään ilman lippua, piti liput saada ulkopuolella olevista lentoyhtiöiden standeista. Tämä kävi todella helposti, ja ajateltiin osallistua joskus Amazing Raceen, koska tasan 40 minuuttia meni viimeisestä haukkauksesta patonkia siihen, että laitettiin turvavöitä kiinni koneessa Bangaloresta Mumbaihin. Laukut saimme Bangaloresta menemään suoraan Bangkokiin, joten vaihdoimme vain Mumbaissa konetta ja neljän tunnin lennon jälkeen olimme onnellisesti Bangkokissa.

Lentokentältä otettiin taksi Khaosan Roadille, entiseen travellereiden ja nykyisin pakettimatkaajien mekkaan, ja täältä hostelli lukuisten sivukatujen yhdestä sopukasta. Jouduttiin aika kauan etsimään huonetta, koska kiinalaisen uudenvuoden lähestyessä paikat ovat aika täynnä. Yöllä vedettiin vielä kunnon nuudelimätöt Pat Thaita (70snt/annos - hinnat nousussa..), ja hotellilla vaivuttiin uneen maailmanlopun väsymyksessä, mutta erittäin onnellisina.

Tänään ollaan hiivitty tässä lähistöllä vähän pällistelemässä katumarketteja ja temppeleitä ulkopuolelta, sekä ostettiin lonely planet. Huomenna alkaa kulttuuriin uppoutuminen, siitä ensi päivityksessä.

Liitteenä kuvia Hampista Intiasta ja pari myös täältä, sekä meikäläisen ulkomuoto melkein kuukauden reissun ja ämpäripesujen jälkeen. (Ensimmäinen lämmin suihku täällä Bangkokissa)

-Jonsku



Pitkasta aikaa

Jeps, eli on siis hetki vierahtanyt siita kun viimeksi paiviteltiin. Joku tauti tuli sairastettua, veikkaan jopa etta ihan perus turistiripulia voimallisempi, koska jaksoi se melkein viikon paivat pitaa kuumetta lahes 39c-asteessa. On se kipeena olo hieman erilaista taalla isossa maailmassa, ja muutama paiva sitten kuumehoureissa totesin, etta ikava kotiin on kova. Yhdessa sitten mietittiin mika auttaisi, ja todettiin etta paras helpotus siihen olisi Shootoutin hanakokis ja Snagarin majoneesiranskikset. Koti-ikava talttui ajatuksellakin ihan mukavasti. 

Nalka on siis kova, ja vaikka Intialaisesta ruoasta pidammekin, niin sen saaminen taalta Hospetista - missa nyt majailemme - on osoittautunut todella hankalaksi. Kun pahimpien tautien ja jalkitautien jalkeen, lahes viikon paaston jalkeen toissapaivana marssimme kaupungille etsimaan ruokaa, oli parin tunnin jalkeen saaliina vain ananas, hieman viinirypaleita ja kaksi tolkkia 7-uppia edelliselta milleniumilta. Loysimme tutkimusmatkalla kylla ravintolan, ja myos yhden paikan mista sai paikallista fast foodia (yleensa hyvaa ja halpaa), mutta jostain syysta meille ei tarjoiltu. Kielimuuri, veikkaan. Harmitti kylla seista siina tiskilla ostamassa ei-oota, kun kaikilla oli ymparilla suu taynna riisia ja kastiketta kuorrutettuna vittumaisella hymylla.

Eilen taas loydettiin voitaikinaa, ja ostettiin sita ihan naurettavan paljon, koska luultiin siella sisalla olevan jotain hyvaa taytetta. Ei ollut. Mutta olipahan taikinaa. Illalla tajusimme, etta koko taman prosessin hoitoon olisi mennyt 30min. antamalla motellin juoksupojalle rahaa ja kertoen mita haluaa. Teimme siis niin. Tosin ma olen pysytellyt enimmakseen siina ananaksessa, koska se on hyvaa, ja helppo teurastaa missa tahansa leathermanilla valipalaksi. Se on ihme miten jannittavaa voi ruokailu olla...

Juna lahtee 4.5h paasta Bangaloreen, ja tapamme aikaa nettikahvilassa, kun ei oikeen nyt muutakaan keksita. Menossa on paivan kuumimmat tunnit, ja olo on molemmilla suhteellisen vetamaton. Junamatka kestaa jotain 9 ja 10 tunnin valilla, ja saavumme perille Bangaloreen joskus aamuyosta. Ideana olisi luovia siella suoraan lentokentalle, ja menna etsimaan ensimmaista halpaa lentoa toistaiseksi tuntemattomaan maaranpaahan. Alkuperainen suunnitelma lentaa Saigoniin saattaa kaatua lippujen naurettavaan hintaan, joka todellisuudessa selviaa vasta sitten siella kentalla...

Lisaa tarinoita kun niita tulee vastaan,

Jonsku

P.S Budjettimatkaajan kannattaa olla valilla kipeena. Ihan vaan rahan takia.

Nyt on levon aika

Nyt ollaan sitten taalla Hampissa! Hengissa, mutta ei aivan taysissa voimissa. Tasta syysta paivittelysta onkin hetki vierehtanyt. Eli voisinkin aloittaa ihan alusta niin kaikki varmasti ymmartaa.

Tiistai iltana Jonskuun iski joku kummallinen kuumetauti, jota yritettiin hoitaa ihan omilla laakkeilla. Kuume saatiin aina muutamaksi tunniksi laskemaan, mutta vatsa ei rauhoittunut ja kuume nousi aina takaisin yli 38C. Joten keskiviikko vietettiin lahes kokonaan hotlalla ja lepailtiin.  Mina tosin juoksin kaupasta vetta ja mehua ja toisinaan jopa jotain naposteltavaa. Sovittiin, etta torstaina lahdetaan jos olo sallii. Pakkasin molempien kamat valmiiksi ja laitoin kellon soimaan 5.40. Silloin viela ajatus lahdosta tuntui aika kaukaiselta haaveelta.

Torstai aamuun mennessa Jonsku oli kuitenkin pumpannut kehoonsa sellaisen maaran laakkeita, etta uskalsi lahtea reippaasti liikenteeseen vahan yli kuusi. Oltiinkiin sitten mitoitettu taas ajantarve ihan pieleen ja ensin odotettiin bussia juna-asemalle n. 30min ja juna-asemalla saimmekin odotella sitten lahemmas kolme tuntia. Asemalla odottelu saikin Jonskun olon jo aika heikoksi, mutta selvittiin tunnin junamatkasta kuitenkin ihan kunnialla. Margao olikin sitten aika kuumottava paikka ja otettiin vain aseman lahelta kallis hotelli (700rs/yo) ja potkotettiin loppu paiva. Minakaan en oikein silloin paassyt lahtemaan kaupungille kun kaikki tuijottivat todella ikavasti mihin ikina menikin, joten tyydyin osaani ja katsoin leffoja hotellilla.

Seuraavakin yo meni ihmetellessa, etta voidaanko jatkaa matkaa perjantaina. Edessa olisi kuitenkin 7h junamatka ja tahan asti Jonskun paivat olivat kuluneet sangyn ja vessan valia ravatessa ja enimmakseen nukkuessa. Laitoin kuitenkin taas heratyksen 20 vaille seitseman ja toivoin parasta. Kellon soidessa Jonsku ilmoitti, etta nyt ei pysty liikkumaan mihinkaan ja sovittiin, etta jatketaan matkaa sitten joku toinen paiva. Vahan vaille seitseman Jonsku kuitenkin paattii, etta nyt lahdetaan ja sitten hilpaistiin nopeasti juna-asemalle ja piinaava matka Hospetiin alkoi.

Itse nautin matkasta. Maisemat vaihtuivat tiuhaan ja tuuli puhalsi mukavasti avoimista ikkunoista. Jonskulle matka oli kuitenkin ikavampi, mutta onneksi meilla sentas oli suhteellisen tilava penkki, jolla Jonsku pystyi nukkumaan. Hospetista otettiin riksa Hampiin ja tultiin Hampista viela veneella joen yli toiselle puolelle etsimaan vahan halvempaa majoitusta. Nyt asutaan 300rs/yo ihan kohtalaisessa huoneessa, jossa on oma vessa. Tanaan saatiin sitten kutsuttua laakari hotellille ja se antoi Jonskulle laakkeita kuumeeseen ja vatsakipuihin. Toivottavasti olo nyt niilla paranisi ja paastaisiin joku paiva katselemaan raunioita.

-Emma

Itkisitkö onnesta...

No nyt on sitten käsillä pari viimeistä päivää biitsillä ennen kuin lähdetään Hampiin. Eilen ostettiin junaliput, ja koska niitä on vaikea saada, emme yllättyneet, että saatiin liput vasta perjatain aamu-junaan. Torstaina lähdetään täältä ja mennään yöksi Margaoon, josta juna sitten aamulla lähtee klo. 07.45 Hospetiin, joka on kaupunki 12km päässä Hampin rauniokaupungista.

Edellisen päivityksen jälkeen vuokrasimme taas mopot (tällä kertaa ihan oikean prätkän - Honda Hero) ja ajelimme katsomaan Chapora Fort-nimistä linnaketta hieman etelämmässä. Oli erityisen kuuma päivä ja linnake sijaitsi korkealla kukkulan päällä, joten sinne kiipeäminen kävi melkein työstä. Kiipeäminen tosin kannatti, koska maisemat kukkulan päältä olivat todella hienot! Kiipeilyn jälkeen päätimme vielä ajaa läheiselle Morjim Beachille, joka näkyi kukkulalta ja josta on kuva liitetty, viilentämään kuumuuden rasittamia raajojamme mukavaan nousuvesiaallokkoon.

Eilen ja tänään taas ohjelmassa on ollut biitsillä grillautumista ja erittäin intensiivistä jongloorausta välillä aika isolla ja kansainväliselläkin porukalla. Ostettiinpa Emmalle omat pallotkin, ja muutaman turhautumisen hetken jälkeen homma alkaa jo sujua! Lisäksi olemme istuneet illat tiiviisti kantakuppilassamme korttia ja yatzya pelaten. Pidettiin myös mahdollisesti ensimmäinen suomalaisen musiikin ilta Arambolassa kun saatiin lupa liittää iPod ravintolan äänentoistojärjestelmään. Taidettiin soittaa aika kovalla, koska Leevi and the Leavings keräsi suomalaisia sisään oikein kadulta asti.

Täälllä kaikki menee hienosti, toivottavasti sielläkin.

-Jonsku

P.S älkää unohtako katsoa kuvia

Kohta vaihdetaan maisemaa

Kuten otsikosta voi päätellä niin edelleen jumitetaan täällä Arambolassa. Muutaman päivän sisään olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa ja suuntana todennäköisesti olisi Hampi. Siellä olisi sitten tarkoitus majailla ehkä viikko tai jotain. Ei olla vielä ihan tarkkaan suunniteltu.

Eilinen ja tämä päivä on mennyt pitkälti relaillessa. Eilinen meni täysin maatessa ja tänään käytiin vähän viidakossa katsomassa pyhää puuta ja pyhiä miehiä. Oli ihan mukava pieni jaloittelu ja tehtiin purossa rentouttavat mutakylvyt. Kävelyn jälkeen käytiin vielä uimassa ja vähän jonkkailtiin rannalla. Alan pikku hiljaa päästä siitä pallojen pyörittelystä jyvälle. Törmättiin rannalla myös vähän erikoisen ammatin harjoittajiin eli korvienpuhdistajiin. Ei kokeiltu mutta kuultiin, että tuntuu vähän kummalta kun kaivelevat ihan syvältäkin. Aika outoa. Rannalla oli myös juuri auringon laskiessa aika moiset juhlat kun ihmiset soittivat rumpuja ja tanssivat. Monilla oli myös erinäisiä sirkusvälineitä mukanaan ja tunnelma oli aika mahtava. Ja sama meno on kuulemma joka päivä.

Huomenna ajateltiin vuokrata skootteri ja ajella johonkin läheiselle rannalle vähän ihmettelemään. Täytyy myös ehkä käydä vähän nostamassa rahaa. Ja ennen kun tulee ihan pimeää niin koitetaan skypetellä kotiin jos mahdollista. Eli huomennakaan ei ole mitään maailmaa mullistavaa edessä, mutta juurikin sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Muuten täällä kaikki sujuu ihan hyvin. Sähköt on nyt katkeillut joka päivä ja vettä ei aina tule, mutta pärjätään ihan mukavasti. Hiusten pesussa oli tosin vähän vaikeuksia, kun ensin tuli hanasta vain kiehuvaa vettä (ja siis todellakin Kiehuvaa) ja kun sain hiukset kasteltua ja shampoot päähän niin vettä ei enää tullutkaan. Sain onneksi vähän huuhdeltua jääkylmällä vedellä kun ämpäriin oli jäänyt. Ei ollut kivaa.

Terveisiä vain ja lisätään varmaan tämän päivän reissusta kuvia kunhan jaksetaan.

- Emma

Vähän kuvia ja kuulumisia

Eli siis nyt päästiin vihdoin käymään siellä Paradise Beachillä, ja oli ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu. Matkaan lähdettiin viiden hengen voimin, me kaksi ja Vellu, Jussi ja Heidi Joensuusta. Aamulla vuokrattiin skootterit, mä ajoin ja Emma oli kyydissä. Suunnaksi otettiin lautta 10 kilometriä pohjoisessa, jolla pääsee Goan maakunnasta Maharasthan maakuntaan, jossa Paradise beach sijaitsi. Ajomatkaa oli varmaankin n. 45-60 minuuttia, ja kaikki meni hyvin kunnes Vellun skootterista meni takarengas puhki. Luojan lykky oli, että ainoa mopokorjaamo ties kuinka suurella alueella osui n. 50 metriä onnettomuuspaikasta eteenpäin, ja uusi rengas saatiin tilalle alle tunnissa.

Kun pääsimme paratiisiin, olimme ainoat länsimaalaiset ties kuinka monen paikallisen kanssa ja sen takia herätettiin aika paljon ihmetystä ja hässäkkää. Viivyimme rannalla jotain kolmesta neljään tuntia ja sen jälkeen kävimme paikan ainoassa ravintolassa syömässä ennen kotimatkaa. Illalla juhlittiin vielä samalla porukalla mahtavaa päivää.

Lyhyestä virsi kaunis, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten niitä alapuolella.

Jonsku

Tähän voisi melkein tottua

Mitäs täällä Arambolassa majaillaan edelleen. Huomenna olisi tosin tarkoitus tehdä päiväretki Paradise beachille, jos kaikki menee putkeen (piti lähteä jo eilen, mutta suunnitelmat hieman venyivät). Liikkeelle nyt joudutaan ainakin lähteä kun pitäisi päästä vähän rahaa nostamaan. Majotusta olisi kanssa tarkoitus vaihtaa joko huomenna tai ylihuomenna vähän halvempaan. Nykyisessä majotuksessa on huonoa myös vieressä sijaitseva työmaa, jossa alkaa kamala meteli heti kun aurinko nousee.

Eilinen päivä meni vähän löhöillessä, kun tuli edellisenä iltana katsottua elokuva koneelta ja valvottiin johonkin neljään. Käytiin kuitenkin rannalla ja Jonsku opetti suomalaisia kavereita vähän jonkkaamaan ja puuhailtiin siinä kaikilla muillakin sirkus kamoilla. Illalla käytiin vielä syömässä samalla porukalla ja pelailtiin siinä sitten vähän yatzyakin(Jonsku voitti). Illalla menin itse hotellille vaan löhöilemään ja lukemaan kirjaa, kun taas jonsku lähti pelailemaan pokeria suomalaisten kanssa. Olin vähän vainoissa yksin siellä huoneessa, kun piti mennä lukamaan Suljettu saari -kirjaa (se on vähän jännä! Tai oli - luin sen loppuun.). Jonskun pokerit meni ihan hyvin, se voitti 1500rs ja elettiin eilen sitten vähän voitokkaasti.

Viime yö meni vähän huonosti Jonskun kannalta. Ensin alettiin katsoa leffaa kahden aikoihin ja sitten kun lopetettiin niin naapurin venäläisillä oli aikamoiset juhlat ja meteli oli valtaisa. Myös paikallisilla oli joku mesoaminen päällä koko yön. Kun kaikki muu meteli loppui niin koirat alkoivat tapella jossakin lähellä ja Jonsku joutui kuuntelemaan sitä auringon nousuun. Minä olin itse jo monta tuntia aikaisemmin kiittänyt luojaani korvatulpista ja nukuin sikeästi. Auringon noustua rakentaminen alkoi naapurin työmaalla ja jonsku kärvisteli hereillä näin ollen lähes koko yön. Tämän yön jälkeen Jonsku totesi, että nyt ovat korvatulpat tarpeen ja niitä olisi tarkoitus lähteä metsästämään vielä tänään.

Tänään ollaan istuttu pitkälti netissä ja soiteltu skypellä kotiin. Mukava näin viikon jälkeen saada vähän jutella porukoiden kanssa.

Tässä nyt oli tämän hetken kuulumiset ja jatkosta ei olla vieläkään ihan varmoja. Nyt ollaan menty pitkälti päivä kerrallaan.

 - Emma

paanhkaan sattuu

Ei me sitten ikina mentykaan sinne Anjunaan, vaan mukavan paikallisen vinkista paadyttiin ihan pohjoiselle Goalle Arambolaan. Tama on paikkana rauhallisempi, paljon pienempi ja hintatasoltaan edullisempi. Majoitus on nyt 400 rs/vrk (n. 9e), kun taas aiemmin bagalla 1100rs/vrk. Elama on taalla paljon chillimpaa, eika kaupustelijat yms. hairitse.

Eilinen paiva meni makoillessa. Aamulla kaytiin aamupalalla, ja Emmalla oli hieman kipea olo jo silloin ja paatettiin ruoan jalkeen menna hieman lepaamaan. Herattiin kun oli pimeaa, eika mitaan havaintoa kellonajasta, koska kannykoista ja lapparista on loppunut patterit, eika niita ainakaan tamanhetkisessa majoituksessa saa ladattua. Paivalla kellonaika saadaan tietaa noin suurinpiirtein siita, missa kohtaa aurinko menee taivaalla, tai siita, onko nalka vai ei.

Ilta jatkui Emman pienen sairastelun ohessa, jolle paatettiin tehda loppu. Kaytiin kaupasta hakemassa pari purkkia jotain laakesalvaa mita laitettiin otsaan (maksoi euron) ja olo helpotti kummasti. Sen jalkeen kaytiin syomassa, ja asiaa edellisina paivina mietittyani paatin "hetken mielijohteesta" ottaa eilen ne paljon puhutut takut tukkaan. Nyt olen siis Emman sanojen mukaan matopaa. (Emma janisti ja kehtaa viela ivata...) Paanahka on taman johdosta ihan solmussa ja tuntuu, etta joku yrittaisi repia sita koko ajan irti. Kaipa se siita helpottaa.

Tanaan ohjelmassa on uimista ekaa kertaa reissussa. Ajateltiin menna joskus illansuussa uimaan, ettei biitsi olisi ihan taynna ja aurinko paistaisi edes vahan lempeammin, koska tallaiset valkonaamat palavat yllattavan nopeasti. Suurilta palovammoilta ollaan tosin toistaiseksi saastytty, mutta lahinna siksi, etta ollaan hiivitty ulkona enimmakseen hamaran ja pimean aikaan.

Huomenna saatetaan vuokrata mopo, koska saatiin sisapiiritietoa paikasta nimelta "paradise beach". Paikan pitaisi olla kaukana metelista, valkohiekkainen ja kaikin puolin mahtava paikka. Ohjeet mita meille annettiin: "15km tota tieta, ekalla lautalla joen yli ja vasemmalle." Karttaa ei kaveri suostunut piirtamaan, joten saa nahda eksytaanko matkalla.

Paivitysta luvassa tod. nak. paratiisin jalkeen, jos sinne paastaan. Kuvia alkaa ilmestymaan heti kun jostain saisi lappariin virtaa niin etta ne saisi kamerasta pois ja usb-tikulle.

-Jonsku

Etta nama ajavat kovaa...

Jees, taalla ollaan vihdoinkin. Tiistaina lahdettiin kotoa ja sitten lenneltiin n. 20h. Odotusten vastaisesti myos matkatavarat lensivat yhta paljon, ja budjettilennot olivat hienommat kuin kumpikaan olisi uskonut. Tarjosivat jopa alkudrinkit ja ruoka syotiin oikeilta lautasilta metalliaseilla.

Goan lentoasemalta otettiin prepaid taxi Bagaan, josta selvisi etta jokaisen pienen intialaisen sisalla asuu rallikuski. (yllatys). Taksikuski kierratti meita hotellista hotelliin jossain 5-tahden resorteissa saadakseen sen pienen rahan mita lomakeskukset maksavat. Lopuksi arahdettiin ja jaatiin pois "paakadulla" muutaman lehman ja muun elukan luokse ja alettiin metsastaa nukkumapaikkaa. Loydettiin kallis, mutta asuttava maja, ja ollaan viela seuraava yo siella kun eivat antaneet vain yhta yota ostaa kerralla. Respan tyontekija kusetti silmat kirkkaina, mutta leikittiin tyhmia etta paastiin nukkumaan vasyt pois. Hotellihuoneen mielenkiintoisimmat eksoottiset piirteet ovat: ilmastointi joka ei toimi, sangyn ylapuolinen valo jota ei saa mitenkaan pois paalta paitsi repimalla lampun pois ja lattialle vuotava vessanpontto. Taidettiin siis saada mita haettiin.

Huomenna siirrytaan yksi ranta pohjoiseen Anjunan kylaan, joka kuulopuheiden mukaan olisi rauhallisempi ja halvempi paikka elaa ja asua. Tama Baga ei taysin ollut meidan makuumme, koska taalla on melko paljon pakettimatkalaisia ja sen mukainen hintataso. Eilen meni kolmen paivan rahat ja tanaan ollaan pihistelty oikein kunnolla, ja syoty jotain mika Emman mielesta oli "kanan silmia", mutta Jonskun mielesta maistui ihan hyvalta kun laittoi riittavasti chilia. Huomenna nuukailu jatkuu, kun ajattelimme jonkun muun siirtymiskeinon sijasta patikoida. Jos vaan siis kelit sallii, ja eikohan ne salli. Kuumaa on ollut. Ja aurinkoista. Matkaa on karkean arvion mukaan jotain kuuden ja kymmenen kilometrin valilla, reitista ei mitaan hajua. Ostetaan paljon banaaneja ja vetta, niin eikohan me sinne loydeta.

Hikisin mutta onnellisin terveisin Emma & Jonsku

P.S
Kuten joku viisas matkusteleva tv-kasvo joskus sanoi - Hajotkaa pakkaseen!

Jaiks!

Tänään saatiin viimein pakattua ja viime hetken ostokset tehtyä. Reput tuli ihan kiitettävän täyteen, mutta paljon enemmän jäi tilaa kun aluksi luultiin. Nyt alkaa pikku hiljaa olo helpottaa, kun asiat on pitkälti hoidettu. Ylitin tässä muuten itseni ja asensin koneelle iTunesin ja sain jopa laitettua musiikit ensimmäiselle omalle musiikkisoittimelleni. Hyvä mieli, kun saan vihdoinkin kuunnella ihan rauhassa omaa mielimusiikkia. Täytyy kuitenkin ehkä vielä varastaa Jonskulta muutama hyvä biisi.

Ei tässä nyt kuitenkaan näin yöllä jaksa romaania kirjoittaa, joten näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Ja joo kuvista puheen ollen, niitä pitäisi alkaa kohtapuoliin ilmestyä.

 - Emma

emmä tiiä kirjota sä...

Hyvää uutta vuotta kaikille! Eilen pidettiin uv-juhlat, jotka olivat samalla läksiäiset. Meillä oli Emman kanssa kivaa ja vieraatkin valehtelivat viihtyneensä, joten nyt on helppo lähteä hyvin mielin viettämään siestaa kauas pakkasesta.

Huomenna alan pakkailemaan kunnolla, Emma on pakannut jo aika hyvin. Hankala käsittää, ettei maanantaina olekaan töitä..

Jonsku

P.S Kuten otsikko kertoo, niin väsymys painaa ja siksi teksti jää vähän lyhyeksi.