Koh Chang

Hetki siitä on taas vierähtänyt edellisestä tarinasta, ollaan keskitytty lomailuun ja sen ytimeen, eli olemiseen tekemättä yhtään mitään. Matka Bangkokista Koh Changille meni näppärästi ja Changilla otimme suunnaksi sen kuuluisan backpacker-alueen nimeltään Lonely Beach. Kuuluisuus ei tule yksin, joten rauhaa tai hiljaisuutta ei sieltä kannata näinä päivinä enää etsiä. Pari yötä kituutettiin bambumajassa hintaan 7€ yössä ja sen jälkeen sai riittää ja muutimme pari kilometriä pohjoiseen erään suomalaisen pitämään resorttiin. Täällä kelpaa löhöillä, on uima-allasta ja jopa jääkaappi huoneessa. Pisteenä I:n päällä tarjolla on vielä joitain kotimaisia herkkuja, kuten makaronilaatikkoa ja hernesoppaa.

Tämä on siis niin sanottu kuvapäivitys, koska ei kukaan jaksa lukea miten toiset ovat vaan löhöilleet.

Hyvää vappua,

Jonsku

Bang Bao, Koh Chang

Lonely Beach, Koh Chang

Lonely Beach, Koh Chang

Emmahan se siellä hiiviskelee

Lähdössä viettämään Jonskun synttäreitä Bangkokissa

Nuudelikeittoa laivassa

Mu Ko Chang, luonnonpuistomaisemaa

Asiallisen siisti auringonlasku, Lonely Beach

Jonskun synttäriaamu

Synttäri-ilta

Koh Chang

Majoja, joissa asuimme Lonely Beachilla

Luksusbussi

One night in Bangkok

Phuketista poistuimme 20.4 illalla. Otimme yöbussin Bangkokiin ja liput maksoivat VIP-bussissa noin 950 bahtia per nenä. Vähän reilu 12 tunnin bussimatka sujui itsellä mukavasti nukkuessa kun taas Jonsku tuskaili hereillä melkein koko ajan. Alkumatkasta meille näytettiin jotain ikivanhaa jenkkien toimintaelokuvaa (dubattuna thaiksi), mutta elokuvan puolenvälin paikkeilla leffa pistettiin poikki ja valot sammutettiin. Tekemistä ei siis Jonskulla hirveästi ollut.

Perille Bangkokkin saavuimme aamulla seitsemän jälkeen ja tarkoituksena oli jatkaa suoraan Koh Changille, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä päätimme jäädä muutamaksi päiväksi Bangkokiin pyörimään ja juhlimaan Jonskun tulevia synttäreitä. Otimme taksin bussiasemalta Khaosan roadille ja löysimme majoituksen nopeasti. Haimme kadulta vähän välipalaa ja menimme kaivatuille unille. Nukuimmekin melkein auringonlaskuun asti ja herättyämme lähdimme syömään. Ruokailun jälkeen oli vuorossa thai-hieronta.

Thai-hieronta on jotain aivan muuta kuin balilainen. Hieronta oli rusauttelua ja paiskomista ja itsellä ei ollut itku kaukana, kun sattui niin pirusti. Hieronnan jälkeen olo oli kuitenkin mainio ja varsinkin Jonskun selälle hieronta teki todella hyvää. Ilta kuluikin loppuun mukavasti syödessä ja jutellessa.

Eilinen päivä meni pitkälti hotellilla, mitä nyt itse kävin kaupungilla vähän juoksentelemassa synttärijärjestelyjä. Illalla päätimme kuitenkin lähteä leffaan ja menimme Siam Paragoniin katsomaan Source Coden. Elokuva oli molempien ennakko-odotusten vastaisesti oikein hyvä. Elokuvan jälkeen Jonsku kaivoi jostakin kaksi suomalaista kundia minun ollessa puuteroimassa nenääni. Saimme jaettua taksin Khaosanille ja saimme kulut jaettua.

Tänään ollaan aamusta alkaen juhlittu Jonskun synttäreitä. Aamu alkoi kynttilöiden puhaltelulla 7-elevenin munkkirinkelistä ja jatkui lahjojen availuun. Aamupala syötiin myös sängyssä ja sitten olikin vuorossa pientä hemmottelua fish spassa. Päivällä ripottelikin hieman vettä, joten synttärit jatkuivat mukavasti leffoja katsellessa ja löhöillessä. Kävimme tosin ostamassa Jonskulle farkut ja minulle jotkut säädyllisen näköiset kengät (vaaleanpunaiset flipflopit eivät taida sisältyä käsitteeseen pukukoodi), jotta iltasuunnitelmamme voisivat toteutua.

Illalla oli vuorossa sky-baari kahden suomalaisen kanssa, joista toisella oli myös synttärit. Pojat ottivat kaikki tarjouksen, jossa tunnin aikana saa juoda niin paljon kuin ehtii/jaksaa ja itse olin tyytyväinen yhteen mojitoon. Oli mahtava tunne istua valaistun Bangkokin yllä ja maistella toinen toistaan hienompia drinkkejä.

Ilta jatkui mäkkärin kautta katsomaan pingpong-show’ta ja huh huh… Itseä jännitti alkuun ihan kamalasti, kun en oikein tiennyt, että mitä odottaa. Esitystä voisi kuvailla mielenkiintoiseksi ja vähän koomiseksikin, mutta en kerro tässä siitä enempää, koska blogin lukijakuntaan kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä. Kiinnostuneille aiheesta lisää löytyy varmasti googlesta tai meille voi laittaa sähköpostia asiaan tai asiattomaan liityen. Lopulta, kun selvisimme ehjin nahoin ulos ja takaisin Khaosanille, olin tyytyväinen, että menimme.

Khaosanilla kävimme vielä juomassa yhdet ja sitten olikin aika palata takaisin hotellille. Jonsku kävi vielä ostamassa 7-elevenistä vähän yöpalaa meille ja itse sain seurata lähietäisyydeltä ladyboiden kiivasta sanaharkkaa, joka Jonskun tullessa ulos kaupasta, muuttui fyysiseksi. Katselimme vierestä, kun erästä lyötiin kaljapullolla päähän ja toisen käteen osunut lasinsiru repi usean sentin syvyisen haavan hauiksen kohdalle. Lopulta emme enää jaksaneet seurata tilannetta, joka ei tuntunut päättyvän, joten lähdimme huoneelle.

Tänä aamuna meidän oli tarkoitus suunnata Changille, mutta päätimme jäädä Bangkokiin vielä yhdeksi päiväksi ja huomenna olisi sitten vuorossa Koh Chang. Tänään olemme vain pötkötelleet ja toipuneet eilisestä. Illalla Khaosanille on kuitenkin tulossa jonkun sorttinen muotinäytös ja taidan raahata Jonskun katsomaan sitä.

Kuvamateriaalia ei valitettavasti nyt ole, mutta parannamme tapamme ja pidämme taas tästä eteenpäin kameraa mukana ja menemme paikkoihin, joissa sitä saa käyttää.


- Emma

Phuket Town 19.4

Kopi Luwak, Kissanpaskakahvi. Kumma miten se todellisuus hämärtyy kun riittävästi on poissa kotoa. Himassa varmaan jäisi ajamatta 40 kilometriä kissanpaskakahvin perässä yhdessä maailman vaarallisimmista liikennekulttuureista. Siltikin, reissu oli älyttömän hauska. Aamulla vuokrasimme Ubudista skootterit ja lähdimme kauniissa auringonpaisteessa köröttelemään maaseudulle kahviplantaaseja päin ilman sen kummempaa määränpäätä aiemmin mainitun kahvin lisäksi. Tunnin verran ajeltuamme löysimme kahviplantaasin ja saimme opastetun kierroksen, jonka aikana näimme koko tuotantoprosessin kahvipapujen kasvatuksesta sivetin pökäleiksi ja siitä kahviksi. Myöhemmin saimme vielä maistaa kahdeksaa erilaista juomaa, kolmea eri kahvia, kahta eri teetä, kaakaota, Baliliasta riisiviiniä ja lopuksi viekä Arakkia, eli riisipontikkaa. Kierroksen jälkeen otimme vielä kupit Kopi Luwakia hintaan 5€/kuppi (eräs ravintola Ubudissa myy sitä 20€/kuppi), ja onhan se hyvää. Maku on multainen, maanläheinen, hieman suklainen jopa. Herkkua.

Kahvittelujen jälkeen oli sopivasti lounasaika ja päätimme reippaina ihmisinä jatkaa matkaa vielä parikymmentä kilometriä pohjoiseen Mt. Baturin, Balin suurimman tulivuoren, juurelle syömään. Tällöin kaikki alkoi menemään pieleen. Noin viisi minuuttia kahviplantaasin jälkeen jouduimme poliisin pysäyttämäksi. Ajokorttini epäkelpouden vuoksi jouduimme hieman tinkimään hinnasta, jolla matkamme saisi jatkua ja herra poliisimestarin ja minun yhteispäätöksellä hinnaksi saatiin sovittua 100000rp, eli n. 8,5€. 

Tämän jälkeen alkoi satamaan, mutta edelleenkin reippaina ihmisinä jatkoimme urheasti matkaa kunnes tuli uusi ratsia - tällä kertaa tienkäyttömaksu. Muutama seteli vaihtoi taas omistajaa ja vuori alkoi jo häämöttämään. Nälkä haittasi näköä, kuten sadekin, kunnes vihdoinkin saavuimme erittäin hienon buffet-ravintolan pihaan. 

Pienen tinkaamissession jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta (4€/hlö) ja hetken päästä olimmekin kieli pitkänä ja kuola rinnuksilla höyryävien patojen äärellä kauhomassa erinäisiä herkkuja lautasillemme. Ensimmäinen maistiainen oli karvas pettymys, kaikki ruoka oli kylmää. Ainoa kiehuva asia oli nälkäisen, pitkin päivää kusetetun suomalaisen temperamentti. Kävi ilmi, että buffetpöytään johdettiin vesihöyryä, että ruoka näyttäisi hyvältä ja että juomat maksoivat saman verran kuin ateria Ubudin ruokakojuissa. Kyllä vitutti. Kotimatka sujui Ubudiin asti hyvin, hieman sateisena tosin. 

Seuraavana päivänä vietimme viimeisiä hetkiä Indonesiassa nautiskellen oikein olan takaa. Me Jounin kanssa menimme aamupalan jälkeen köllöttelemään altaalle ja Emma meni hierontaan. Emman innoittama mekin iltasella pistäydyimme tunnin Balilaisessa hieronnassa, ja kyllä muuten isokin mies itkee kun pieni nainen rusauttaa selkää, polvea, olkapäätä taikka jotain muuta ruumiinosaa oikein tosissaan. Hyvää se kai kuitenkin tekee. Happy ending ei kuulunut hierontaamme, vaikka ilmeisesti Ubudissa se on erittäin suosittu hierontamuoto turistien keskuudessa.

Lento Denpasarista Phuketiin lähti 17.4 klo. 12.35. Suurinpiirtein kahdeksan aikaan aamulla yritimme erinäisistä paikoista saada bussilippuja kello yhdeksän linja-autoon. Sellaista varten meinaan on olemassa aikataulu. Menestys oli huono, vastauksena “Ei ole bussia, ottakaa taksi”. Lähdettiin etsimään taksia, sama lopputulos “Ei ole taksia, ottakaa pimeä auto”. Lopuksi pyysimme majatalomme isäntää soittamaan kaverilleen, joka meidät sitten muodollista ylihintaa vastaan heitti lentokentälle.

Lentokentällä kaikki sujui hyvin maastopoistumiseen asti, jolloin tullivirkailija ilmoitti meidän olleen maassa liian kauan. Olimme Indonesiassa siis tosiaan 18.3-17.4 kuukauden (30pv) viisumilla. Takahuoneessa jouduimme maksamaan 200,000rp (17€) per nenä, että pääsimme maasta pois. Huhhuh sanon mä, on se hankala maa se Indonesia matkustaa. Varsinkin Bali, enpä voi suositella juuri kenellekään. Muuta Indonesiaa toki, vaikka meininki on joka paikassa saman suuntaista.

Anyway, loppu hyvin kaikki hyvin, Thaimaasta käsin on helppo hymyillä. Täällä kaikki sujuu ja olemme juosseet viimeiset pari päivää kaiken länsimaisen perässä. Kävimme leffassa ja pyörimässä ympäri Phuket Townin, jossa nyt majailemme, suurinta ostoskeskusta. Tänään otimme aamulla julkisen bussin Patong Bachille, jossa kävimme tajunnanräjäyttävän hyvällä sushi-lounaalla ja ihmettelemässä resorttikansan temmellystä. Julkisen ja turisteille suunnatun liikenteen hintaero Thaimaassa on nykyisin melko suuri, esimerkkinä väli Phuket Town - Patong Beach, bussilla maksoi 1€/hlö edestakaisin kun taas Tuk Tuk maksaa 10€ suunta huolimatta onko kyydissä yksi vai kolme ihmistä. Valinta ei siis köyhälle ole vaikea.

Huomenna matka jatkuu kohti Bangokia jos bussiaikataulut ovat suotuisia ja siitä suuntaamme melkein suoraan nauttimaan Koh Changin biitseistä ja auringosta. 

Elämä on laiffii ja kuvat on alapuolella.

Jonsku

Patong Beach, Phuket

Emma hiipii rannalla

Riisipeltoja Ubudissa

Sushia, nam!

Ajo Monkey Forestin läpi, maisemat toimii

Kuka tulee Aasiaan ostaakseen iltalehden? Hinta 4,5€

Gili Air, Lombok

Kahvinmaistajaiset

Kuollut pallokala, Patong Beach

Mt. Batur, Bali

Taiteilua Ubudissa

Loppuaika Gili Airilla meni mukavasti löhöillessä ja eilen aamulla lähdimme kohti Balin Ubudia. Matka sujui ihan mukavasti, vaikka alku vaikutti vähän epävakaalta. Matka-aika oli taas noin 10 tuntia ja perille päästessä oli ilmapiiri vähän kireä. Mukavan majoituksen löytyminen ja ruokailu kuitenkin auttoivat asiaa.

Tänään olemme tutkineet Ubudia ja kaupunki on todella kaunis. Joka paikka on täynnä taidetta ja kaikkea olisi ihana ostaa, mutta valitettavasti rinkka pursuaa yli jo nyt ja saa nähdä pystytäänkö mitään haalimaan mukaamme. Tänään kuitenkin kiertelimme ympäriinsä ja muutama tavara on  nyt ostoslistalla, jos vain keksimme, miten ne saadaan helposti Suomeen. 

Aamupäivä kului kahvia metsästellessä. Täältä löytyy yhtä maailman hienoimmista kahveista eli sivettikissankakka-kahvia. Lopulta löysimme kahvilan, jossa kahvia olisi ollut tarjolla, mutta yhdelle kupille olisi tullut hintaa yli 20 euroa, joten kahvit jäivät tällä kertaa juomatta. Huomenna lähdemme etsimään kahviplantaasia, jolla toivomme hintojen olevan vähän kestettävämmät.

Puolenpäivän jälkeen kävimme tutustumassa paikallisiin sukulaisiimme kaupungin keskustassa sijaitsevassa apinametsässä. Banaaneja emme uskaltaneet kavereille ostaa, koska metsässä kuulemma liikkuu vesikauhuisia apinoita. Alkuun pelotti todella paljon kävellä metsässä, mutta pian kuitenkin olo rentoutui ja apinoiden tekemisiä oli ihan mukava seurata. 

Päiväunet ja lukeminen siivittivät päivän tähän pisteeseen ja pian lähdemme käymään shisha-baarissa. Kolmisen päivää enää Indonesiassa ja sitten olisi aika palata takaisin Thaimaahan. Seuraava päivitys tulee siis todennäköisesti Phuketista!

- Emma

Lautta välillä Bali-Lombok

Maisemaa

Lombokin rantamaisemaa

Juhlakulkue

Ubudin markkinat

Museo

Mielenkiintoinen patsas

Apinametsän apinoita

Apinat chillaa

Apinametsän sillalla

Kaksi apinaa

Relailua

Jonsku ei osaa käyttäytyä

Äiti ja vauva

Snorklausta Gili Airilla

Jeppisjee, eilen oltiin snorkkeloimassa. Aamulla oli tosi hieno keli, kun yhdeksän aikaan lähdettiin “lasipohjaveneellä” riuttoja kohti. Lasipohjaveneellä tarkoitettiin pohjassa olevaa, hieman vuotavaa ikkunaa, josta vastoin kaikkia odotuksia kuitenkin näkyi kaikennäköisiä meren mönkijöitä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaikilla oli mukavaa.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Gili Trawanganin edustalla kilpikonnahavaintojen toivossa. Onni oli matkassa ja pian opas löysikin kilpparin merenpohjasta möllöttämästä. Minä ehdin ensimmäisten joukossa paikalle ja hienolla vedenalaisella kamerallamme dokumentoimaan (mahdollisesti) ikivanhan kilpikonnan liikkeitä. 

Kilpikonnan jälkeen kiipeesimme taas veneeseen ja matka jatkui seuraavalle riutalle. Snorklaus oli vaivatonta, koska menimme aina vahvan virtauksen mukana riutan reunaa pitkin veneen seuratessa takana tai odottaessa edellä. Meno oli siis erittäin letkeää, paitsi jos halusi pysähtyä ottamaan kuvia tai tutkimaan jotakin tarkemmin, jolloin joutui polskimaan kovaa pitääkseen itsensä paikallaan. Ilman räpylöitä homma olisi ollut toivotonta. Ainoa varjopuoli koko päivässä oli, että suurin osa riutoista oli kuolleita massaturismin ja viimeakaisen ‘El Nino’ - sääilmiön takia. Hetkittäin oli siis erittäin synkkää uida harmaassa korallimaisemassa, johon kaikissa väreissä esiintyvät kalat onneksi toivat edes hieman piristystä.

Iltapäivällä alkoi sataa  ja palasimme kämpille juomaan kylmää Bintangia ja katselemaan kuvia koneelta. Muistutuksena nyt voi sanoa, että älkää ikinä lähtekö reissuun ilman läppäriä, on se mainio laite. Tälläkin hetkellä istuskelen altaalla ja kirjoittelen tätä kun Emma ja Jouni uivat. Kuvat alapuolella..

Seuraavaan kertaan,

Jonsku

Shakkimatsi - turpaan tuli, taas...

Emma sukelta syvyyksiin

Pari pikkukalaa

Hieman isompi Gekko, hengailee meidän terassilla

Jonsku sukeltelee

näkymiä pohjasta

Herra kilpiäinen

Kilppari uimassa turisteja pakoon

Monitoimiurheilua

Kaveri tähystämässä kareja

Merirosvoja! Eikä olle edes somaliassa...

Gili Air

Aikaa on taas viime päivityksestä päässyt vierähtämään ja paljon on ehtinyt tapahtua. Balilla ollessa ei enää paljon tapahtunut. Biljardia käytiin pelailemassa ja päivät kuluivat pitkälti altaalla, koska Kutalla ei oikeastaan ollut paljonkaan päivisin tekemistä surffauksen lisäksi.

Kutalta poistuimme tämän viikon alussa ja otimme mittaritaksin Padang Baihin. Kävi vähän kalliiksi, mutta halusimme pois mahdollisimman nopeasti. Satamassa saimme sitten paljon tarjouksia lauttalipuista (kalleimmat pyörivät siellä 250 000 rupian hujakoilla n. 20e), mutta tiesimme onneksi, että lippuja saa ihan lippuluukulta, josta liput turisteille maksavat 36 000 rupiaa eli n. 3e. Ostimme liput ja pääsimme lautalle määränpäänä Lombokin Lembar ja matka-aikana n. 4 tuntia.

Lauttamatka sujui mukavasti ja alkumatkasta söimme todella ylihintaiset purkkinuudelikeitot.  Ruokailun jälkeen päätin itse käydä nukkumaan, koska vatsani ja pääni kestävät vähän heikommin vesillä liikkumista kuin Jonskun. Jonsku luki melkein koko matkan ja kävi välillä pelailemassa brittien kanssa shakkia. Lembariin saavuimme ajallaan.

Lembarista otimme sitten kuljetuksen Senggigiin ja pääsimme perille vajaassa tunnissa. Senggigistä oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä Gili-saarille, mutta majapaikkaa etsiessämme törmäsimme tuttuun kasvoon Kuala Lumpurista. Suomalainen Jouni suositteli meille edullista majapaikkaa, jossa hän itsekin asui. Muutimme sinne ja lähdimme yhdessä iltapalalle. 

Ilta sujui mukavasti jutellessa ja sovimme, että lähdemme vasta kahden yön päästä yhdessä Gileille. Yöllä meille sitten selvisi mukava yllätys, kun sänky oli täynnä ties minkälaista mönkijää. Päätimme kuitenkin aamulla yhdessä sinnitellä vielä toisen yön, koska vaatteet piti saada pestyä ja hotelli oli muuten hyvä. Päivä kului kolmistaan mukavasti, kun kävimme rannalla ja pyörimme ympäri kylää. Senggigi ei ollut paikkana oikeastaan millään tasolla mielenkiintoinen. Hinnat olivat kalliit ja mitään nähtävää ei ollut. Rantakin oli melko onneton, mutta kyllä siitä uimaan pääsi. 

Seuraavana päivänä lähdimme minibussilla Bangsalin satamaan ja matka Gileille alkoi. Olimme päättäneet, että suuntaamme saarista keskimmäiselle ja pienimmälle eli Gili Menolle, koska sen sanottiin olevan rauhallisin. Venematka alkoi ja tunnelma oli aika jännittävä. Vene oli tungettu täyteen ties mitä kamaa ja aivan törkeä määrä ihmisiä. Merenkäynti oli minun mielestäni aika kovaa, mutta kysyessäni paikalliselta asiasta, hän vähän naurahti ja sanoi, että he kulkevat veneellä ympäri vuoden keleistä riippumatta. Matka kesti noin puoli tuntia ja paikat olivat kyllä puuduksissa, kun saavuttiin perille. 

Alkuun päätimme mennä syömään, koska kello lähenteli puolta päivää ja me olimme syöneet aamupalaksi vain pienet pannukakut. Syötyämme minä jäin istumaan kamojen kanssa ravintolaan ja pojat lähtivät etsimään kämppää. Gili Meno on siis pieni saari, jonka kiertää kävellen tunnissa ympäri. Odotellessani pelailin paikallisten kanssa korttia ja noin tunnin kuluttua pojat palasivat väsyneinä.

Olin jo innoissani keräilemässä kamoja, kun kuulin ikävän uutisen, että kaikki majapaikat olivat täynnä. Uutinen tuli täysin puun takaa ja harmitti kovasti. Saimme kuitenkin nopeasti uuden suunnitelman kasaan ja päätimme mennä island hopping veneellä Gili Airille. Lähdimme satamaan selvittämään, milloin veneitä kulkee ja ikäväksemme jouduimme odottamaan lähes kaksi tuntia seuraavaa venettä. Kävimme välissä sitten kahvilla ja ostamassa frisbeen ja pallon. Vene saapui ja lähti ajallaan ja väsyneiden reissaajien matka jatkui.

Saavuimme Airille ja lähdimme taas etsimään majapaikkaa. Ainoina toiveina asumuksen suhteen meille oli hyvä ranta ja halpa hinta, mutta näihin toiveisiin ei Gili Air pystynyt vastaamaan. Kiersimme koko saaren (tällä kertaa hevoskyydillä) ja ranta oli joka paikasta täynnä koralliroskaa. Olimme pettyneitä ja väsyneitä, mutta lopulta löysimme mukavat mökit saaren pohjoisesta päädystä. Alkuilta menikin sitten vähän harmitellessa, mutta kun saimme lopulta todella hyvän iltapalan asia korjautui ja loppuilta meni höpötellessä ja ihmetellessä.

Tänään käytiin vähän kiertelemässä, mutta lähinnä päivä kului syömiseen ja jutusteluun. Huomenna itsellä olisi suunnitelmissa hieronta ja ylihuomenna todennäköisesti lähdetään snorklausretkelle katsomaan kilpikonnia. Vajaa viikko täällä varmaan viihdytään ja sitten olisi suuntana Phuket.

-Emma

Muutama ihminen liikaa

Venematkalta

Gili Meno

Jonsku odotti veneeseen pääsyä

Juhlintaa Kutalla ja tanskalaiset

Taikajuomien sekoittelua

Reggae Bar Kuta beach

Hyvin pakattu

Kilipukit tappeli ananaksesta

Auringonlasku Senggigin rannalta

Gili Airin rannalta

Paikallisten koteja