Aikaa on taas viime päivityksestä päässyt vierähtämään ja paljon on ehtinyt tapahtua. Balilla ollessa ei enää paljon tapahtunut. Biljardia käytiin pelailemassa ja päivät kuluivat pitkälti altaalla, koska Kutalla ei oikeastaan ollut paljonkaan päivisin tekemistä surffauksen lisäksi.
Kutalta poistuimme tämän viikon alussa ja otimme mittaritaksin Padang Baihin. Kävi vähän kalliiksi, mutta halusimme pois mahdollisimman nopeasti. Satamassa saimme sitten paljon tarjouksia lauttalipuista (kalleimmat pyörivät siellä 250 000 rupian hujakoilla n. 20e), mutta tiesimme onneksi, että lippuja saa ihan lippuluukulta, josta liput turisteille maksavat 36 000 rupiaa eli n. 3e. Ostimme liput ja pääsimme lautalle määränpäänä Lombokin Lembar ja matka-aikana n. 4 tuntia.
Lauttamatka sujui mukavasti ja alkumatkasta söimme todella ylihintaiset purkkinuudelikeitot. Ruokailun jälkeen päätin itse käydä nukkumaan, koska vatsani ja pääni kestävät vähän heikommin vesillä liikkumista kuin Jonskun. Jonsku luki melkein koko matkan ja kävi välillä pelailemassa brittien kanssa shakkia. Lembariin saavuimme ajallaan.
Lembarista otimme sitten kuljetuksen Senggigiin ja pääsimme perille vajaassa tunnissa. Senggigistä oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä Gili-saarille, mutta majapaikkaa etsiessämme törmäsimme tuttuun kasvoon Kuala Lumpurista. Suomalainen Jouni suositteli meille edullista majapaikkaa, jossa hän itsekin asui. Muutimme sinne ja lähdimme yhdessä iltapalalle.
Ilta sujui mukavasti jutellessa ja sovimme, että lähdemme vasta kahden yön päästä yhdessä Gileille. Yöllä meille sitten selvisi mukava yllätys, kun sänky oli täynnä ties minkälaista mönkijää. Päätimme kuitenkin aamulla yhdessä sinnitellä vielä toisen yön, koska vaatteet piti saada pestyä ja hotelli oli muuten hyvä. Päivä kului kolmistaan mukavasti, kun kävimme rannalla ja pyörimme ympäri kylää. Senggigi ei ollut paikkana oikeastaan millään tasolla mielenkiintoinen. Hinnat olivat kalliit ja mitään nähtävää ei ollut. Rantakin oli melko onneton, mutta kyllä siitä uimaan pääsi.
Seuraavana päivänä lähdimme minibussilla Bangsalin satamaan ja matka Gileille alkoi. Olimme päättäneet, että suuntaamme saarista keskimmäiselle ja pienimmälle eli Gili Menolle, koska sen sanottiin olevan rauhallisin. Venematka alkoi ja tunnelma oli aika jännittävä. Vene oli tungettu täyteen ties mitä kamaa ja aivan törkeä määrä ihmisiä. Merenkäynti oli minun mielestäni aika kovaa, mutta kysyessäni paikalliselta asiasta, hän vähän naurahti ja sanoi, että he kulkevat veneellä ympäri vuoden keleistä riippumatta. Matka kesti noin puoli tuntia ja paikat olivat kyllä puuduksissa, kun saavuttiin perille.
Alkuun päätimme mennä syömään, koska kello lähenteli puolta päivää ja me olimme syöneet aamupalaksi vain pienet pannukakut. Syötyämme minä jäin istumaan kamojen kanssa ravintolaan ja pojat lähtivät etsimään kämppää. Gili Meno on siis pieni saari, jonka kiertää kävellen tunnissa ympäri. Odotellessani pelailin paikallisten kanssa korttia ja noin tunnin kuluttua pojat palasivat väsyneinä.
Olin jo innoissani keräilemässä kamoja, kun kuulin ikävän uutisen, että kaikki majapaikat olivat täynnä. Uutinen tuli täysin puun takaa ja harmitti kovasti. Saimme kuitenkin nopeasti uuden suunnitelman kasaan ja päätimme mennä island hopping veneellä Gili Airille. Lähdimme satamaan selvittämään, milloin veneitä kulkee ja ikäväksemme jouduimme odottamaan lähes kaksi tuntia seuraavaa venettä. Kävimme välissä sitten kahvilla ja ostamassa frisbeen ja pallon. Vene saapui ja lähti ajallaan ja väsyneiden reissaajien matka jatkui.
Saavuimme Airille ja lähdimme taas etsimään majapaikkaa. Ainoina toiveina asumuksen suhteen meille oli hyvä ranta ja halpa hinta, mutta näihin toiveisiin ei Gili Air pystynyt vastaamaan. Kiersimme koko saaren (tällä kertaa hevoskyydillä) ja ranta oli joka paikasta täynnä koralliroskaa. Olimme pettyneitä ja väsyneitä, mutta lopulta löysimme mukavat mökit saaren pohjoisesta päädystä. Alkuilta menikin sitten vähän harmitellessa, mutta kun saimme lopulta todella hyvän iltapalan asia korjautui ja loppuilta meni höpötellessä ja ihmetellessä.
Tänään käytiin vähän kiertelemässä, mutta lähinnä päivä kului syömiseen ja jutusteluun. Huomenna itsellä olisi suunnitelmissa hieronta ja ylihuomenna todennäköisesti lähdetään snorklausretkelle katsomaan kilpikonnia. Vajaa viikko täällä varmaan viihdytään ja sitten olisi suuntana Phuket.
-Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti