Jonsku on maailman paras.
Toissapäivänä nukuttiin vähän myöhään ja luultiin jo että päivä oli pilalla. Tarkoitus oli siis ollut, että herätään viimeistään yhdeksältä ja lähdetään hommiin. No oltiin jo lähes luovutettu kun lähdettiin talsimaan aamiaiselle ja kas kummaa kyllä hyvä aamiainen voi aina pelastaa päivän. Palattiin luottavaisin mielin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja mentiin vuokraamaan skootteri (vuokrataan siis aina yksi, koska en osaa ajaa ja tykkään vaan katsella maisemia). Se olikin yllättäen todella helppoa ja nopeaa ja oltiinkin jo ennen puoltapäivää tienpäällä ajamassa kohti Chiang Main eläintarhaa. Ja ai että, voin kyllä sanoa vaikka en itse ajanutkaan, että kyllä täällä on liikenteessä eroa kun vertaa Intiaan. Täällä meidän oli mahdollista liikkua kaupungissa skootterilla ja Intiassa se oli vaikeaa jopa pienissä kylissä. Luksusta.
Löydettiin eläintarha ilman turhempia kommelluksia ja saatiin mopo parkkiin. Heti ensimmäisenä meitä yllätti kuinka pirun suuri ja mäkinen voi eläintarha olla. Mentiin porteista sisään ja joka puolella oli kylttejä, että pandoille 4000m ja karhuille 2500m jne. No lähdettiin kuitenkin rohkeina puskemaan ylös ensimmäistä pirun jyrkkää mäkeä ja vähän arveltiin, että selvitäänkö tästä ikinä hengissä. No selvittiin kuitenkin papukaijojen ja possujen ohi katsomaan virtahepoja ja kyllä se oli jännittävää. Ihan ihka eläviä hippoja kosketus etäisyydellä (ei oman turvallisuutemme takia koskettu). Katseltiin niitä valtavan kokoisia massakasoja vaikka kuinka kauan kunnes tajuttiin, että ehkä pitäisi jatkaa matkaa.
Seuraavana olikin sitten vuorossa norsuja, joita vähän ruokittiin banskuilla. Ovat kyllä hellyttäviä otuksia ja tuon yhden kotiin, jos reppuun jää tilaa. Norsujen jälkeen ihmeteltiin karhuja ja pingviinejä ja vaikka mitä muita, kunnes löydettiin hassuimman näköinen sarvikuono ehkä koko maapallolla. Se oli varmaan ikivanha ja nälkäinen kuin mikä. Jatkettiin sitten taas matkaamme ja tie oli koko ajan täynnä ylä- ja alamäkiä. Pohkeita poltteli, kun viimein löydettiin akvaariolle, jossa jonsku halusi ehdottomasti mennä käymään. Mentiin sitten katsomaan, että paljonko se maksaa ja todettiin aivan liian kalliiksi. Saatiin kuitenkin jostain syystä opiskelija-alennusta ja liput olivatkin yllättäen puolet halvempia. Päätettiin maksaa ja mentiin katsomaan kaloja. 'Akvaariokeskus' oli aika valtava ja siellä oli todella kauniita värikkäitä kaloja (joista itse pidin) ja valtavia haita, rauskuja ja erinäisiä jättikaloja, joita jonsku jaksoi tuijoitella.
Akvaarion jälkeen oli aika käydä pikaisella lounaalla, joka oli iloinen yllätys niin hinnan kuin laadunkin puolesta. Sitten lähdettiin valumaan kohti uloskäyntiä. Matkalla ulos katselimme vielä kissaeläimet ja ruokittiinpa vauvanorsuakin. Itse ruokin myös valtavaa -pienen talon koikoista- jättiläisnorsua. Lopulta löydettiin ulos ja jalkamme kaipasivat lepoa todella kipeästi. Päätettiin siis hyödyntää skootteriamme ja täyttä tankillista bensaa ja lähdimme ajamaan vuorelle.
Reitti vuorella sijaitsevalle temppelille oli upean häikäisevän mainio ja oli mukavaa istua kyydissä ja katsella maisemia. Tie oli mukavan mutkainen ja kovaa ei oikein päässyt ajamaan, joten aikaa jäi maisemien ihmettelylle. Päästyämme ylös totesimme kuitenkin ettemme jaksa mennä temppeliin vaan että ajaminen alaspäin houkuttaa enemmän. Lähdimme siis melkein heti ajamaan takaisin alas ja silloin vauhti pääsi toisinaan jopa vähän kiihtymään. Alas päästyämme menimme vain hotellille ja pyhitimme illan syömiselle. Olihan sitä kuitenkin tullut ihan kiitettävästi liikuttua ja emmehän me täällä halua laihtua (kilot ovat siis karisseet silmissä ja kohta ei ole takaisin tulossa kun kaksi kasaa luuta ja nahkaa).
Eilinen menikin sitten lepäillessä. Jonsku siis lataili videoita nettiin ja minä harjoitin pitkin päivää mitä erikoisimpia jumppaharjoituksia. Siitä on tullut tapa, että kirjaa lukiessa tulee koko ajan liikuttua ja muutenkin on mukava saada itsensä liikkeelle. Toivoin myös, että edellisen päivän kävelystä rasittuneet jalkani vähän virkistyisivät. No kaiken muun jumpan lisäksi kävimme vielä altaalla uimassa ja sitten lähdimme kävelemään kaupungille. Tämän kävelyn aikana totesin, että nyt olin itselleni oikein kuopan kaivanut, kun jaloissa alkoi tuntua kipua sellaisissakin lihaksissa, joiden olemassaolosta en edes ole ollut tietoinen. Päätin, että nyt seuraavat päivät voisin treenata jotain muuta kun jalkoja.
Ilta huipentui thai boxing -otteluun, jota menimme katsomaan. Ennen ottelua saimme taas kokea onnentunteen, joka meitä on seurannut (lähes) koko reissun ajan. Olimme siis ostaneet halvemmat liput kahdesta vaihtoehdosta, koska meidän olisi kuitenkin tarkoitus pysyä budjetissa, mutta kas kummaa pääsimmekin aivan kehän viereen todella hyville paikoille. Joku taisi tehdä virheen katsoessa lippujamme tai sitten meille vaan haluttiin olla ystävällisiä, koska tilaa kuitenkin oli riittävästi. Ottelu itsessään oli omalla kierolla tavallaan ihan viihdyttävä, mutta me molemmat kuitenkin vastustamme kaikkea väkivaltaa ja toisinaan tuntui pahalta katsoa, kun lähes lapset (todellakin osa ottelijakunnasta oli häiritsevän nuorta) tappelivat tajuttomuuteen asti. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin todella hieno.
Tänä aamuna päästiinkin sitten ajoissa ylös, koska check-out oli kymmeneltä. Ostettiin sitten liput heti puoli yhdentoista minibussiin Paihin ja ehdittiin juuri syödä aamupala ennen kuin lähdettiin. Bussimatka kesti kokonaisuudessaa reilut kolme tuntia ja oli todella miellyttävä, kun bussia ei oltu ahdettu ihan täyteen. Vuoristomaisemat olivat päätähuimaavaat ja ei niitä pysty edes kuvailemaan - muistan vain miettineeni kuunnellesani Leevi and the leavingsin vasara ja nauloja -biisiä, että kuinka ihmeessä kaikki tämä voi olla edes totta.
Paihin päästyämme löysimme mahtavan majoituksen. Hinta on reilu 8e/yö, mutta kyllä sentään tietää mistä maksaa. Meillä on oma bungalowi omalla kylpyhuoneella ja oma terassi. Täällä on myös ilmainen wi-fi, joten säästämme nettikuluissa. Tänään ei oikein ehditty tutustua paikkaan kun molemmat olivat todella väsyneitä, mutta huomenna voisi vähän kierrellä ja joku päivä toivottavasti trekkaamaan.
Kyllä sitä tekstiä taas tulikin. Ehkä joskus opin ettei kaikkea tarvitse kertoa. Kuviakin olisi taas lisäiltävä. Ehkä niitä vielä tänään illalla tai huomenna tai sitä seuraavana päivänä.
- Emma
Toissapäivänä nukuttiin vähän myöhään ja luultiin jo että päivä oli pilalla. Tarkoitus oli siis ollut, että herätään viimeistään yhdeksältä ja lähdetään hommiin. No oltiin jo lähes luovutettu kun lähdettiin talsimaan aamiaiselle ja kas kummaa kyllä hyvä aamiainen voi aina pelastaa päivän. Palattiin luottavaisin mielin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja mentiin vuokraamaan skootteri (vuokrataan siis aina yksi, koska en osaa ajaa ja tykkään vaan katsella maisemia). Se olikin yllättäen todella helppoa ja nopeaa ja oltiinkin jo ennen puoltapäivää tienpäällä ajamassa kohti Chiang Main eläintarhaa. Ja ai että, voin kyllä sanoa vaikka en itse ajanutkaan, että kyllä täällä on liikenteessä eroa kun vertaa Intiaan. Täällä meidän oli mahdollista liikkua kaupungissa skootterilla ja Intiassa se oli vaikeaa jopa pienissä kylissä. Luksusta.
Löydettiin eläintarha ilman turhempia kommelluksia ja saatiin mopo parkkiin. Heti ensimmäisenä meitä yllätti kuinka pirun suuri ja mäkinen voi eläintarha olla. Mentiin porteista sisään ja joka puolella oli kylttejä, että pandoille 4000m ja karhuille 2500m jne. No lähdettiin kuitenkin rohkeina puskemaan ylös ensimmäistä pirun jyrkkää mäkeä ja vähän arveltiin, että selvitäänkö tästä ikinä hengissä. No selvittiin kuitenkin papukaijojen ja possujen ohi katsomaan virtahepoja ja kyllä se oli jännittävää. Ihan ihka eläviä hippoja kosketus etäisyydellä (ei oman turvallisuutemme takia koskettu). Katseltiin niitä valtavan kokoisia massakasoja vaikka kuinka kauan kunnes tajuttiin, että ehkä pitäisi jatkaa matkaa.
Seuraavana olikin sitten vuorossa norsuja, joita vähän ruokittiin banskuilla. Ovat kyllä hellyttäviä otuksia ja tuon yhden kotiin, jos reppuun jää tilaa. Norsujen jälkeen ihmeteltiin karhuja ja pingviinejä ja vaikka mitä muita, kunnes löydettiin hassuimman näköinen sarvikuono ehkä koko maapallolla. Se oli varmaan ikivanha ja nälkäinen kuin mikä. Jatkettiin sitten taas matkaamme ja tie oli koko ajan täynnä ylä- ja alamäkiä. Pohkeita poltteli, kun viimein löydettiin akvaariolle, jossa jonsku halusi ehdottomasti mennä käymään. Mentiin sitten katsomaan, että paljonko se maksaa ja todettiin aivan liian kalliiksi. Saatiin kuitenkin jostain syystä opiskelija-alennusta ja liput olivatkin yllättäen puolet halvempia. Päätettiin maksaa ja mentiin katsomaan kaloja. 'Akvaariokeskus' oli aika valtava ja siellä oli todella kauniita värikkäitä kaloja (joista itse pidin) ja valtavia haita, rauskuja ja erinäisiä jättikaloja, joita jonsku jaksoi tuijoitella.
Akvaarion jälkeen oli aika käydä pikaisella lounaalla, joka oli iloinen yllätys niin hinnan kuin laadunkin puolesta. Sitten lähdettiin valumaan kohti uloskäyntiä. Matkalla ulos katselimme vielä kissaeläimet ja ruokittiinpa vauvanorsuakin. Itse ruokin myös valtavaa -pienen talon koikoista- jättiläisnorsua. Lopulta löydettiin ulos ja jalkamme kaipasivat lepoa todella kipeästi. Päätettiin siis hyödyntää skootteriamme ja täyttä tankillista bensaa ja lähdimme ajamaan vuorelle.
Reitti vuorella sijaitsevalle temppelille oli upean häikäisevän mainio ja oli mukavaa istua kyydissä ja katsella maisemia. Tie oli mukavan mutkainen ja kovaa ei oikein päässyt ajamaan, joten aikaa jäi maisemien ihmettelylle. Päästyämme ylös totesimme kuitenkin ettemme jaksa mennä temppeliin vaan että ajaminen alaspäin houkuttaa enemmän. Lähdimme siis melkein heti ajamaan takaisin alas ja silloin vauhti pääsi toisinaan jopa vähän kiihtymään. Alas päästyämme menimme vain hotellille ja pyhitimme illan syömiselle. Olihan sitä kuitenkin tullut ihan kiitettävästi liikuttua ja emmehän me täällä halua laihtua (kilot ovat siis karisseet silmissä ja kohta ei ole takaisin tulossa kun kaksi kasaa luuta ja nahkaa).
Eilinen menikin sitten lepäillessä. Jonsku siis lataili videoita nettiin ja minä harjoitin pitkin päivää mitä erikoisimpia jumppaharjoituksia. Siitä on tullut tapa, että kirjaa lukiessa tulee koko ajan liikuttua ja muutenkin on mukava saada itsensä liikkeelle. Toivoin myös, että edellisen päivän kävelystä rasittuneet jalkani vähän virkistyisivät. No kaiken muun jumpan lisäksi kävimme vielä altaalla uimassa ja sitten lähdimme kävelemään kaupungille. Tämän kävelyn aikana totesin, että nyt olin itselleni oikein kuopan kaivanut, kun jaloissa alkoi tuntua kipua sellaisissakin lihaksissa, joiden olemassaolosta en edes ole ollut tietoinen. Päätin, että nyt seuraavat päivät voisin treenata jotain muuta kun jalkoja.
Ilta huipentui thai boxing -otteluun, jota menimme katsomaan. Ennen ottelua saimme taas kokea onnentunteen, joka meitä on seurannut (lähes) koko reissun ajan. Olimme siis ostaneet halvemmat liput kahdesta vaihtoehdosta, koska meidän olisi kuitenkin tarkoitus pysyä budjetissa, mutta kas kummaa pääsimmekin aivan kehän viereen todella hyville paikoille. Joku taisi tehdä virheen katsoessa lippujamme tai sitten meille vaan haluttiin olla ystävällisiä, koska tilaa kuitenkin oli riittävästi. Ottelu itsessään oli omalla kierolla tavallaan ihan viihdyttävä, mutta me molemmat kuitenkin vastustamme kaikkea väkivaltaa ja toisinaan tuntui pahalta katsoa, kun lähes lapset (todellakin osa ottelijakunnasta oli häiritsevän nuorta) tappelivat tajuttomuuteen asti. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin todella hieno.
Tänä aamuna päästiinkin sitten ajoissa ylös, koska check-out oli kymmeneltä. Ostettiin sitten liput heti puoli yhdentoista minibussiin Paihin ja ehdittiin juuri syödä aamupala ennen kuin lähdettiin. Bussimatka kesti kokonaisuudessaa reilut kolme tuntia ja oli todella miellyttävä, kun bussia ei oltu ahdettu ihan täyteen. Vuoristomaisemat olivat päätähuimaavaat ja ei niitä pysty edes kuvailemaan - muistan vain miettineeni kuunnellesani Leevi and the leavingsin vasara ja nauloja -biisiä, että kuinka ihmeessä kaikki tämä voi olla edes totta.
Paihin päästyämme löysimme mahtavan majoituksen. Hinta on reilu 8e/yö, mutta kyllä sentään tietää mistä maksaa. Meillä on oma bungalowi omalla kylpyhuoneella ja oma terassi. Täällä on myös ilmainen wi-fi, joten säästämme nettikuluissa. Tänään ei oikein ehditty tutustua paikkaan kun molemmat olivat todella väsyneitä, mutta huomenna voisi vähän kierrellä ja joku päivä toivottavasti trekkaamaan.
Kyllä sitä tekstiä taas tulikin. Ehkä joskus opin ettei kaikkea tarvitse kertoa. Kuviakin olisi taas lisäiltävä. Ehkä niitä vielä tänään illalla tai huomenna tai sitä seuraavana päivänä.
- Emma
"Ehkä joskus opin ettei kaikkea tarvitse kertoa." No kyllä tarviii! Näitä on niiiin kiva lueskella:)
VastaaPoistaHehe, hyvä jos ihmiset tykkäävät lukea :)On näitä kiva myös kirjoittaa
VastaaPoista-Emma & Jonsku
emmallla on nyt kyllä sana hallussa!
VastaaPoista