Siitä on taas hetki kun viimeksi päiviteltiin. Sen ja tämän hetken välillä tapahtuneita asioita olisi taas romaaniksi asti, joten tässä päivityksessä kuvia ja suppeat highlightit.
Ylitimme rajan Thaimaasta Laosiin 23.2 ja rajamuodollisuudet kuten viisumit etc. sujuivat kivuttomasti. Kuukauden viisumi Laosiin maksaa suomalaiselle $35, ja dollarit ovat ainoa valuutta, jolla sen saa ostettua. Onneksi olimme varautuneet jo suomessa vaihtamalla dollareita järkevällä kurssilla forexissa, koska täällä niistä saa maksaa melkein puolet enemmän. Rajasäätöjen jälkeen menimme erään thaimaan puolella tapaamamme matkatoimistoihmisen sisaren luo, ja tämä hoiti meille autokyydin jokisatamaan ja käytti passeja poliisilaitoksella puolestamme. Heillä oli hyvä bisnesidea, veli Thaimaan puolelta rahastaa ja sisko Laosin puolella auttaa pääsemään liikenteeseen uudessa maassa. Thaimaan puolella saimme vielä kaupantekijöiksi ilmaisen Lonely Planet -matkaoppaan ($21) joka kattoi tulevan laivamatkan kulut toiselta.
Jokisatamassa saimme passimme takaisin ja meille kerrottiin, että laivamatkalla ei ole tarjolla juomavettä tai ruokaa - kaikki on ostettava maista. Emme oikein uskoneet tähän, koska kokemuksesta tiesimme, että Aasiassa jokaisessa paikassa, jossa farangit (länkkärit) liikkuvat myydään kaikkia tykotarpeita vedestä vessapaperiin ja kaljaan. Ostimme matkaevääksi kuitenkin vettä, pari purkkia tonnikalaa ja patonkia, minkä jälkeen siirryimme laivaan ja lähdimme puksuttelemaan kohti kahdeksan tunnin venematkan päässä sijaitsevaa Pak Bengiä. Pak Bengissä nukuimme yön vaatimattomassa guest housessa ja aamulla yhdeksän aikaan laiva jatkoi matkaa kohti määränpäätä - Luang Prabangia.
Kahden päivän istuminen jokilaivassa oli maisemien puolesta erittäin antoisa ja mukava tuulenvire helpotti kuumissaan olevaa pohjoisen ihmistä. Jalkatilat tosin aiheuttivat varsinkin minussa pientä turhautumista, koska oikein missään asennossa ei saanut rentoutettua valmiiksi käyttökelvotonta selkää. Tästä johtuen toisen matkapäivän tullessa loppuunsa alkoi pinna olla molemmilla jo melko kireällä. Yllätys yllätys laivoissa oli kahvila, josta sai ostettua kahvia ja nuudeleita sekä vettä ja kaikkea pientä purtavaa. Laosin kahvista on pakko sanoa sen verran, että ei se juhlamokka ollutkaan paras vaihtoehto maailmassa. Harmillista kyllä, monet ravintolat olettavat farangin pitävän nescafesta, joten kahvia tilatessa pitää aina muistuttaa haluavansa nimenomaan Lao Coffeeta.
Saavuimme Luang Prabangiin hieman ennen auringonlaskua ja aina luotettavan Lonely Planetin kanssa lähdettiin metsästämään asuinpaikkaa hieman keskustan ulkopuolelta. Tunnin verran haahuiltuamme tärppäsi, ja löysimme kotoisen majatalon a’la 10€/yö. Asuminen on Laosissa hieman kalliimpaa kuin Thaimaassa tarjonnan vähäisyyden takia, mutta huoneet ovat pääsääntöisesti erittäin siistejä ja kotoisia. Tällä hetkellä meillä on reissun paras sänky, joten päivät ovat kuluneet nukkuessa pitkään lisäillen päivätorkkuja kaikkien tekemisten väliin.
Luang Prabang on historialliselta arvoltaan erittäin merkittävä, joskin hieman unelias pikkukaupunki. Viikko kuluu hetkessä tekemättä käytännössä mitään. Kaupungin arkkitehtuuri on vahvasti ranskalaisvaikutteinen - jäänteitä siirtomaa-ajoista. Ranskalaisten vaikutus näkyy myös “eurooppalaisessa” kahvilakulttuurissa, sekä katumyyjistä, jotka Laosissa usein myyvät patonkeja ja croissanteja nuudeleiden tai curryjen sijasta. Olemme siis sopeutuneet mainiosti - tälläkin hetkellä allekirjoittanut syö kinkku-juusto-patonkia iltapalaksi.
Eilen juhlimme Emman 20v synttäreitä. Kävimme aamulla syömässä jättimäisen aamupalan - pekonia, kananmunia ja tuoretta leipää höystettynä kahvilla ja teellä (yleensä syömme aamulla riisiä tai nuudeleita), jonka jälkeen Emma meni joenrantaan saamaan yhden monista synttärilahjoistaan, mani- ja pedikyyrin. Emman ollessa hemmoteltavana minä juoksin ympäri keskustaa etsimässä kauppaa, josta saisi ostettua viiniä iltapäivälle suunniteltua piknikkiä varten. Epätoivo alkoi hiipiä hipiään, kun eräs ystävällinen paikallinen kertoi minulle kaupungin ainoan virallisen juomakaupan sijainnin. Löysin kaupan vain huomatakseni sen olevan kiinni juuri silloin kun sitä tarvittaisiin. Matkalla hakemaan Emmaa takaisin kynsihoidosta törmäsin kuitenkin kauppaan, josta sai pullon chileläistä valkoviiniä hintaan 120 000Kip. Tingin pullon hintaan 100 000Kip (10€) ja pitkään suunniteltu piknik oli pelastettu.
Iltapäivällä piirsimme naamaamme aidot kolonialistisen Ranskan aikaiset viikset ja parrat stabiloilla ja kajaalilla, kävimme ostamassa patonkia katukojusta ja siirryimme viettämään piknikkiä pienelle kukkulalle torin läheisyyteen. Herätimme paikallisissa pientä huvittuneisuutta ulkoasullamme, ja auringon viimein laskiessa siirryimme viettämään synttärit loppuun Luang Prabangin mitättömyydestä kuuluisaan yöelämään. Illan mittaan tutustuimme saksalaiseen pariskuntaan ja kaikilla oli erittäin hauskaa maistellessa Lao cocktaileja ja vaihdellessa matkavinkkejä. Saksalaiset olivat sen verran mukavia, että kävimme tänään heidän kanssaan hieman myöhäisellä aamupalalla, ja sovimme huomisaamuksi treffit keskustaan, josta lähdemme katsomaan porukalla 25km kaupungin itäpuolella sijaitsevaa vesiputousta.
Lisää tarinoita kunhan ne on ensin koettu - Laos on hieno maa.
Jonsku
P.S Kuvat alapuolella
Noniin nyt löysin aikaa kommentoida. Eli hehheh, muistin.
VastaaPoistaÖöö mistäs alottaisin. No, vaikka siitä, että koko helvetin reissu vaikuttaa ulkopuolisen silmään ihan sairaan upeelta.
Teillä on se etu, että osaatte kirjoittaa, ja että tykkäätte näyttää matkan kaikkine puolineen- siis esim tonnikalat, paskat sängyt, vittumaiset ihmiset....yms.
Luen tätä vielä tänään vaikka puoli tuntia, vihreänä kateellisuudesta.
Hauskaa matkaa!
lupaan, vannon....
VastaaPoistaettä alan kommentoimaan nyt tästä eteenpäin.