Vesileikkejä Laosissa

Eilen saavuimme Vang Viengiin kahdeksan tunnin piinallisen minibussimatkan jälkeen. Matka-ajaksi meille sanottiin noin viisi tai kuusi tuntia, mutta meille annettiin kulkupeliksi maailman onnettomin ja hitain bussinrämä koko Laosista, joten matka venähti usealla tunnilla. Perille kuitenkin päästiin ja hengissä selvittiin erinäisistä ongelmista huolimatta. Matkalla näimme paljon onnettomuuspaikkoja, kun rekat olivat kaatuilleet. Yksi rekka oli ajanut päin vuoren seinää ja yksi roikkui ikävän näköisesti vuoren reunalla. Oli siinä taas himan pelko perseessä. Kuvia emme ehtineet napsia, koska meidän kuskimme ei löytänyt surkeasta Toyotastaan jarrupoljinta (siltä ainakin vaikutti alamäissä) ja matka taittui ripeää 60km tuntivauhtia paitsi ylämäissä auto huusi ja rämisi niin paljon, että luulimme pääsevämme työntämään vielä useaan otteeseen ennen perillepääsyä. 

Vang Vieng on paikkana melko mielenkiintoinen. Täällä on todella paljon länkkäreitä ja kaikki on sen mukaan järjestetty. Ravintoloista saa enimmäkseen vain länkkäriruokaa ja mani-pedi-massaget ovat jokaisen kadunkulmassa. Vang Viengiä voisi kuvailla pieneksi Phuketiksi ilman valtameren läheisyyttä ja jokin (liekö hienoinen epäsiisteys) tuo mieleen Intian. Täällä ihmiset kulkevat kaduilla bikineissä kaljapullot kourissaan ympäripäissään baarista baariin katsomaan Frendejä ja Family Guyta. Piittaamattomuus paikallisten kulttuuria ja tapoja kohtaan on jopa tällaisen farangin silmään todella röyhkeää. Luulemme kuitenkin viihtyvämme täällä muutaman päivän, koska haluamme mennä kokeilemaan tuubailua, mutta muuten Vang Viengillä ei todennäköisesti ole meille kauheasti tarjottavaa. 

Muutama päivä sitten, ollessamme vielä Luang Prabangissa, kävimme hieman uiskentelemassa vesiputouksella. Päivä oli todella upea. Matkaa vesiputouksella oli runsaat 30km ja matka taittui mukavasti tuk-tukilla. Matkaseurana oli syntymäpäiviltä tuttu saksalainen pariskunta. Heidän kanssaan päivä sujui rattoisasta uidessa ja poikien flengaillessa köysiltä veteen. Molemmat pojat saivat myös meheviä taisteluhaavoja matkamuistoksi. Vesiputouksen yhteydessä oli myös karhujen pelastuskeskus ja oli mukavaa päästä katsomaan nalleja ihan lähietäisyydeltä.  

Itse sairastin ikävän vatsataudin ennen lähtöä Luang Prabangista. Se oli onneksi taas vain yhdenpäivän pöpö ja olo on taas kuin uusi. Todennäköisesti taudin aiheutti joko huono ruoka tai vesi, mutta samapa tuo kun pystyssä ollaan. 

Tämä ilta pyöritään ehkä saksalaisten kanssa, koska heillä kotiinlähtö on pian edessä ja huomenna on todennäköisesti vuorossa tuubailua ja muita virikkeitä. 

- Emma 

Pieni vesiputous

Hieno vesiputous

Viileetä vettä

Jonsku teki voltin

Rock'n roll