Päätettiin ottaa loma loman keskellä, ja parin viikon kaupunkirällästyksen jälkeen lensimme eilen Indonesiaan Toba-järvelle viikoksi tai pariksi tekemään ei mitään. Saapuminen Indonesiaan oli mielenkiintoinen. Valvoimme koko yön ja neljän aikaan aamulla lähdimme ulos hotellista chinatownin kaduille metsästämään taksia Kuala Lumpurin bussiasemalle. Taksi löytyi suurkaupungista helposti, ja perinteisen ajetaanko mittarilla vai ei - keskustelun jälkeen pääsimme dösärille josta otimme ensimmäisen bussin lentokentälle. Muutama tunti lentokentällä ja tunti koneessa toi meidät Medaniin, jossa takki täysin auki lähdimme kyselemään suuntaa Toballe. Periaatteesta emme ottaneet taksia (taksilla mennään ainoastaan öisin, kun ei ole paikallisliikennettä) vaan saimme ohjeet paikallisbussiin, joka veisi meidät Medanin bussiterminaaliin. Ohje kuului: “Odottakaa liikennevalojen luona keltaista pakettiautoa numerolla 64”. Hetki odotettiin ja auto tuli. Bussi Toballe oli taas niitä maailmanlopun romuja, jotka eivät Suomessa pääsisi edes katsastuskeksukseen, josta johtuen neljän tunnin bussimatka venyikin yllättäen kuudeksi. Välillä työnnettiin muiden matkustajien kanssa, kun ei bussi enää lähtenytkään käyntiin, mutta kovalla uskolla perille päästiin hyvässä hengessä.
Bussimatkan jälkeen söimme päivän ensimmäisen aterian (riisiä ja vihanneksia, yllätys yllätys) samalla kun odottelimme lauttaa saarelle jolla asumme. Kello kuuden lautta lähti vain puoli tuntia myöhässä, ja tunti lautassa oli hyvä lepotauko ennen tulevia koettelemuksia. Lautalla sovimme yhden paikallisen kanssa, että hän heittää meidät skootterilla omaan paikkaansa hirveässä kaatosateessa, ja koska ei meillä kauheasti parempiakaan vaihtoehtoja pimeällä ukkosmyrskyssä ollut, niin Emma lähti edellä ja minä jäin odottamaan satamaan kyytiä. Hetken päästä kaveri haki minutkin ja nukuimme yön erittäin monen hämmästyttävän suuren hämähäkkikansalaisen kanssa perinteisessä Batak - talossa, jonka kosteusteusvauriot vaikuttivat siltä, että talo oli ennen saapumistamme nostettu järvestä.
Tänä aamuna lainasimme majapaikastamme skootteria ja lähdimme tutkimaan kylää. Pysähdyimme ihmettelemään kylän hienointa resorttia, koska siellä oli Internetti, ja puhtaasti mielenkiinnosta kysyimme hintaa (melkein 40 euroa/yö). Valittelimme köyhyyttämme, mutta jäimme aterialle, koska paikka oli päätähuimaavan kaunis. Aterian jälkeen aloitimme hienovaraisen ja pitkän tinkimisprosessin, jonka seurauksena kirjoitan tätä edellä kuvatun paikan terassilla, jossa nyt asumme hintaan 16e/yö. Kuulostaa kalliilta, niin kuin onkin, mutta hintaan sisältyy paikan molempien uima-altaiden vapaa käyttö, aamupala, biljardipöydän käyttö, kalastusmahdollisuudet järvessä johon voi pihalta hypätä, uimahyppytelineet järveen ja viimeisenä muttei vähäisimpänä jäätävän iso huone omalla kylpyammeella, parvekkeella, satelliittitelkkarilla ja reissun tähän mennessä parhaalla sängyllä. Sesonkiaikaan tästä kaikesta massipäälliköt maksaa 80-100e/yö, lol, idiootit. Kyllä kelpaa budjettimatkaajan löhötä lomastressiä pois!
Viimeiset päivät KL:ssä tulevat alla pähkinänkuoressa, että tästä ei tule romaania.
Kävimme elokuvissa ja shoppailemassa yhtenä päivänä ja Emma sai hienoja uusia vaatteita maailman parhaaksi haukutusta ostoskeskuksesta Golden Pavilion KL:stä. Pakko sanoa että jää se meidän Jumbo hieman jalkoihin näille suuren maailman ihmeille. Päivällä kävimme myös yhdessä mailman korkeimmista rakennuksista, Menara KL:sää, jossa pääsimme 276-metrin korkeudesta ihmettelemään kaupunkia koko komeudessaan. Sinä iltana pidimme hotellin katolla sekalaisen porukan kanssa bileet. Ostimme kiinalaista “viskiä“, kokista ja hirveän säkin jäitä sekä sipsejä yms. naposteltavaa ja tansimme Leevi and the Leavingsin säestäessä aamuun asti.
Seuraavana päivänä tapasimme erittäin mukavat Suomalaiset - Heikin ja Henkan, joiden kanssa vietimme loppuajan KL:sää. Ensimmäisenä päivänä kävimme taas keskustassa pyörimässä, jossa syötiin !mäkkärissä! ja illalla lähdimme oikealle klubille ensimmäistä kertaa reissun aikana. Ei tarvitse mennä heti uudestaan, koska pelkkä sisäänpääsymaksu hakkasi budjetin melkein hengiltä. Hauska ilta oli yhtä kaikki. Aamulla lähdimme monoraililla kansallismuseoon, josta matka jatkui illalla keskustaan ajatuksena ottaa valokuvia pimeässä valaistuista rakennuksista. Jopa meidän pikkupokkarilla otetuista kuvista tuli hienoja. Sinä päivänä käveltiin varmaankin parikytä kilometriä sandaaleilla - jalat alkavat vasta nyt toipumaan.
Näin pääsemmenkin tämänkertaisen kertomuksen alkuun. Joka päivä tapahtuu niin paljon asiaa, ettei kaikkea millään saa puettua sanoiksi blogia varten, mutta yritys on kova. Nyt me vietetään viikko palmun alla tekemättä yhtään mitään. Ehkä vähän uidaan ja mä yritän epätoivoisesti opetella soittamaan kitaraa. Ensin tosin pitäisi oppia virittämään se kunnolla… Kuvia alla.
-Jonsku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti